torstai 28. heinäkuuta 2016

Rokotuspakko



Kansanedustaja Mikko Kärnä valmistelee lakialoitetta, joka velvoittaisi vanhemmat rokotuttamaan lapsensa.  Uhkana olisi lapsilisän menettäminen.  Lisäksi rikoslakia olisi muutettava siten, että lapsen rokottamattomuudesta voidaan tuomita rangaistus lapsen huoltajille, mikäli lapsi itse tai joku muu kuolee, vammautuu tai sairastuu vakavasti rokottamattomuuden seurauksena.
Kärnä ajaa oikeaa asiaa.  Rokotukset ovat kansanterveydelle välttämättömiä.  Rokotukset ovat poistaneet Suomesta polion, tuberkuloosin, tuhkarokon, sikotaudin, hinkuyskän, kurkkumädän ja vihurirokon.  Tästä tosiasiasta huolimatta meillä on järjestöjä ja lääkäreitä, jotka väittävät rokotuksia tarpeettomiksi tai suorastaan haitallisiksi.  Nämä tahot levittävät väitteitään julkisuudessakin ja jotkut vanhemmat toimivat heidän ohjeidensa mukaan ja kieltävät lastensa rokottamisen. 
Jos rokotuspakkoa aletaan käsitellä, lähtökohdaksi olisi otettava vuoden 1986 tartuntatautilaki, jossa on laajat säännökset pakkorokotuksista ja rikosseuraamuksista.  Tartuntatautilaki sisältää säännöksiä väestön suojaamisesta tartuntataudeilta.  Lakia sovellettaessa noudatetaan yleisesti hyväksyttyjä lääketieteellisiä perusteita, joten rokotuskriittisten ”asiantuntijoiden” levittämä ”lääketiede” ei paina vaa’assa mitään.  Pakkorokotuksista säädetään tartuntatautilaissa näin:
”Kunnan on järjestettävä yleisiä pakollisia rokotuksia sellaisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, joka voi saada aikaan huomattavaa vahinkoa väestön tai sen osan terveydelle, taikka muusta terveydenhoidollisesti tärkeästä syystä.”
Rokotuspakkoa tehostaa viittaus rikoslakiin, jossa rokotusmääräyksen noudattamatta jättämisestä on säädetty sakkoa tai vankeutta enintään kolme kuukautta.
Tartuntatautilaki ei sovellu tapauksiin, joissa lapsen rokottamatta jättäminen ei aiheuta epidemian vaaraa.  Mikäli rokotuspakkoa halutaan laajentaa, tartuntatautilain soveltamisalaa olisi laajennettava.  Rikoslakia ei olisi pakko muuttaa, sillä vammantuottamus ja kuolemantuottamus voivat jo nykyisellään olla rokottamatta jättämisen seuraamuksia.
Oikeuskäytännössä on yksi uskomuslääketiedettä koskeva korkeimman oikeuden ratkaisu.  KKO tuomitsi vuonna 1994 kuolemantuottamuksesta luontaishoitaja A:n, joka oli neuvonut sokeritautia sairastaneen lapsen vanhempia korvaamaan lääkärin määräämän insuliinihoidon kuhne-kylvyillä. Viisivuotiaalla pojalla todettiin sokeritauti 11.2.1991 ja hänelle määrättiin aloitettavaksi jatkuva insuliinihoito.  Insuliini vaihdettiin 9.3.1991 kuhne-hoidoksi, josta lähtien A antoi neuvojaan pojan vanhemmille.  Poika kuoli 25.4.1991 sokeritautikoomaan.  KKO tuomitsi A:lle kuusi kuukautta vankeutta ehdollisena siitä huolimatta, että hän itse oli uskonut hoitomuotonsa tehokkuuteen.

Toivottavasti kukaan rokotuskriittiseen humpuukiin uskovista vanhemmista ei milloinkaan joudu samaan tilanteeseen.



lauantai 16. heinäkuuta 2016

Lapset tupakansavuisissa kodeissa


Uudessa tupakkalaissa kielletään tupakointi yksityisautossa, kun kyydissä on alle 15-vuotias lapsi.    Kielto on aiheellinen, mutta paljon tärkeämpi oleskelutila, koti, on jätetty vapaaksi tupakointialueeksi.  Tupakoitsijoilla on oikeus polttaa kotona ja vahingoittaa lapsia myrkyllisellä savulla.  Suomessa on alle 15-vuotiaita lapsia lähes 900.000 ja osa heistä joutuu vauvasta lähtien elämään savuisessa kodissa.  Eduskunnassa tätä kysymystä on pohdittu vuosina 2009 ja 2016.  Asian vakavuus tiedostetaan, mutta perustuslakivaliokunta tulkitsee lakia niin, että tupakoitsijan oikeudet painavat enemmän kuin lasten oikeudet.

Käsitellessään lasten asemaa valiokunta mainitsee perustuslain 7 §:n, jonka mukaan jokaisella on oikeus elämään.  Edelleen valiokunta viittaa perustuslain 19 §:ään, jossa julkiselle vallalle on asetettu velvollisuus edistää väestön terveyttä ja perustuslain 20 §:ään, jonka mukaan julkinen valta on velvollinen turvaamaan jokaiselle oikeuden terveelliseen ympäristöön.  Nämä perustuslain säännökset puoltaisivat tupakointikieltoa.  

Edellä mainitut seikat eivät kuitenkaan ole kyllin painavia.  Perustuslakivaliokunnan mukaan asuntoja koskeva tupakointikielto loukkaisi perustuslain 7 §:ssä säädettyä henkilökohtaisen vapauden suojaa ja samoin 10 §:ssä turvattua yksityiselämän ja kotirauhan suojaa.  Perustuslain 10 §:n lähtökohtana on, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten tai muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai aiheetonta puuttumista hänen yksityiselämäänsä.  Näin toteaa eduskunnan perustuslakivaliokunta.

”Henkilökohtainen vapaus”, ”yksityiselämän suoja” ja ”kotirauhan suoja” ovat tietysti tärkeitä, mutta jos ollaan tarkkoja, tässä tapauksessa on kyse kuinenkin vain tupakoitsijan mukavuuksista.  Kotona tupakoimisen kieltohan ei merkitsisi täydellistä tupakointikieltoa; tupakoitsijan vain täytyisi nähdä se vaiva, että menee ulos polttamaan.  Vertailussa ovat tupakoitsijan mukavuudet ja lasten henki ja terveys. 

Tupakkalakia kiristetään muutaman vuoden välein ja on vain ajan kysymys, milloin lasten vahingoittaminen tupakoitsijan kotona kielletään.  Ja tulee myös aika, jolloin perustuslakivaliokunnan jäsenten arvomaailma joutuu ihmettelyn kohteeksi.