tiistai 28. kesäkuuta 2016

Vuonna 2030 . . .


Suomessa on noin 600.000 tupakoitsijaa.  Vuonna 2030 heitä ei enää pitäisi olla ainoatakaan.  Eduskunta on 21.6.2016 säätänyt uuden tupakkalain, jossa sanotaan: Tämän lain tavoitteena on ihmisille myrkyllisiä aineita sisältävien ja riippuvuutta aiheuttavien tupakkatuotteiden ja muiden nikotiinipitoisten tuotteiden käytön loppuminen. ”  Tämä tavoite pyritään saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä, siis 14 vuodessa.

Vuonna 1976, kun ensimmäinen tupakkalaki säädettiin, tupakoitsijoita oli 1.100.000.  Määrän supistuminen 500.000:lla vei 40 vuotta.  Nyt pitäisi vauhdin kiihtyä. Uusina keinoina ovat muun muassa kuvalliset varoitukset, tunnusomaisten tuoksujen ja makujen kielto ja parveketupakoinnin rajoittaminen.  Mutta miten päästään 600.000:n vähennykseen?  No, pääsemme 550.000:een sillä, että tupakka vuoteen 2030 mennessä tappaa yli 50.000 käyttäjäänsä.  Tehokas keino olisi myös se, että tupakkayhtiöt velvoitettaisiin kustantamaan tupakoitsijoille nikotiinikorvauslääkkeet.

Ongelman avain on kuitenkin aloittajissa.  Heidän lukunsa supistuisi voimakkaasti, jos myynti-ikäraja kohotettaisiin 18 vuodesta 21 vuoteen.

Tavoitteet ovat suuret ja keinot aika kovia, mutta kysymys on suuren mittaluokan ongelmasta. Savukkeet ovat vieneen hengen yli 350.000 suomalaisten sen jälkeen, kun lääketieteessä vuonna 1950 varmistui tupakan syy-yhteys keuhkosyöpään ja useihin muihin tappaviin tauteihin.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

SUOMALAISET EIVÄT ENÄÄ USKO HENKIIN


Helsingin Sanomissa oli 18.6. koko sivun historiikki ”Suomalaiset uskoivat ennen henkiin”.  Kirjoitus alkaa:

”Tuhat vuotta sitten suomalaiset tiesivät erilaisten henkien, haltioiden ja tonttujen vaikuttavan elämäänsä hyvässä ja pahassa.  Henkiä majaili muun muassa metsissä ja järvissä.  Niiltä pyydettiin palveluksia ja niiden suututtamista varottiin ja pelättiin.   - - Reilut tuhat vuotta sitten suomalaiset eivät olleet vielä kuulleet Jeesuksesta.  He tunsivat hyvin henkien ja monien jumaliensa, kuten Ahdin, Tapion ja Turisaksen mieltymykset.  Henkien kansoittamassa metsäisessä maailmassa suomalaiset olivat yhtä luonnon kanssa.”

Historiikin mukaan suomalaisten maailmankuva muuttui, kun he saivat ”kuulla Jeesuksesta”.  Se merkitsee tätä: 

”Viimeiset tuhat vuotta suomalaiset ovat tienneet Jumalan, Jeesuksen, suojelusenkelien, pyhimysten ja paholaisen vaikuttavan elämäänsä hyvässä ja pahassa.  Jumalolentoja majailee muun muassa metsissä ja järvissä.  Niiltä pyydetään palveluksia ja niiden suututtamista varotaan ja pelätään.   - -  Kuultuaan Jeesuksesta suomalaiset tuntevat hyvin kristinuskon henkilöiden, kuten Jumalan, Jeesuksen ja pirun mieltymykset.  Jumalolentojen kansoittamassa metsäisessä maailmassa suomalaiset ovat yhtä luonnon kanssa.”

On tapahtunut huima kehitys ja suoranainen mullistus.  Historiikissa sanotaan näin:

”Meidän on todella vaikeaa ymmärtää kunnolla menneiden aikojen ihmisiä.  Tietoisuuden evoluutio ja kulttuurin muutos on ollut vahvaa.”


Tämä on pakko myöntää.  Suomalaisissa asui pimeä taikausko, ennen kuin he saivat kuulla Jeesuksesta.  He esittivät pyyntöjä hengille, haltioille ja tontuille, mutta sitten tapahtui mullistava muutos.  Ihmiset alkoivat rukoilla Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä.  Loistavaa ja suurenmoista!  Olemme päässet eroon muinaissuomalaisten henkiuskosta.

maanantai 13. kesäkuuta 2016

HANNES MARKKULAN MUISTELMAT


Hannes Markkulan muistelmateos ”Presidenttien ja murhamiesten pöydissä” on vauhdikasta ja mukaansatempaavaa luettavaa.  Markkula oli Ilta-Sanomien toimittaja vuosina 1965 – 2012 eli peräti 47 vuotta.  Hän oli unelmatyössään, ”maailman kiinnostavimmassa ammatissa”, johon hän oli tähdännyt jo teini-iästä lähtien.

Markkula on Helsingin poika.  Hän asui 12-vuotiaaksi Etu-Töölössä, muutti vuonna 1956 hetkeksi Viiskulmaan ja sen jälkeen nykyiseen asuntoonsa Tehtaankatu 5:een.  Seutu on minulle tuttua.  Minä muutin vuonna 1964 Tehtaankatu 12:een ja sitten vuonna 1986 samaan kortteliin kuin Markkula, Tehtaankatu 9:ään.  Olemme asuneet samalla alueella yli 50 vuotta ja olemme myös miltei ikätovereita, Hannes minua pari vuotta nuorempi.  Tunnistan valtaosan muistelmakirjan paikoista ja tapahtumista.

Hannes Markkulan ura Ilta-Sanomissa alkoi toukokuussa 1965, ensin kesätoimittajana, sitten helmikuusta 1967 lähtien vakinaisena toimittajana aina vuoteen 2012 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Tänä aikana maailma muuttui ja varsinkin median toimintaympäristö muuttui.  Tapahtui viestintävallankumous.  1960- ja 1970-luvuilla ei ollut kännyköitä, ei tietokoneita, ei sähköpostia eikä Googlea.  Käytössä olivat lankapuhelimet ja kun automaattista kaukovalintajärjestelmää ei ollut, maan sisäisetkin kaukopuhelut piti tilata valtion keskuksesta.  Kun lehtimies sai hankituksi hyvän uutisen ja halusi ilmoittaa sen toimitukseen, hänen oli löydettävä puhelinkioski ja hänellä piti olla kolikoitakin puhelua varten.  Jos lähellä oli kauppa tai bensa-asema, yhteys toimitukseen saatiin ilman kolikoita.

Hannes Markkulan ensimmäinen työväline oli Remington-kirjoituskone.  Käsikirjoituksesta otettiin kopio kalkkeeripaperin avulla ja työvälineitä olivat myös kosmoskynä ja makulatuuripaperi.

Markkula oli rikostoimittaja ja uutishaukka henkeen ja vereen ja häntä sanottiin jopa ”Murha-Markkulaksi”, josta nimestä hän ei pidä.  Rikostoimittajana hän käsitteli suuren määrän murhajuttuja ja olipa hän joskus rikospaikalla ennen poliisiakin.  Kesällä 1971 Inkoossa löytyi maastosta risuilla peitetty nuoren naisen ruumis ja löytäjä soitti ensin poliisille ja sitten Markkulalle.  Markkula ehti valokuvaajan kanssa paikalle ennen poliisia ja siitä hänen nimekseen keksittiin ”Murha-Markkula”.  Tämä murhatapaus jatkui niin, että myöhemmin löytyi vielä kaksi surmattua naista ja surmaaja sai tuomion kolmesta taposta.

Hannes Markkula alkoi heti uransa alusta lähtien tavata kuuluisuuksia: viihdemaailma julkimoita, poliitikkoja, huippu-urheilijoita ja missejä.  Markkula tapasi muun muassa Urho Kekkosen, Mauno Koiviston, Sauli Niinistön ja Paavo Lipposen.

Mies on ollut monessa mukana.  Hän on dekkaristi, joka on kirjoittanut 17 kirjaa vuosina 1981 - 2015.  Näistä sana ”murha” esiintyy seitsemän kirjan otsikossa ja muutkin koskevat rikoksia.  Hän on myös näytelmäkirjailija ja harrastelijanäyttelijä ja on esiintynyt elokuvissa ja televisiossakin useissa rooleissa (muun muassa poron etuosana). 

Edelleen Hannes Markkula on harrastanut astrologin ammattia.  Vuonna 1967 sattui niin, että Ilta-Sanomien suositusta horoskoopista putosi ladonnassa pois tähtimerkki Rapu.  Siitä seurasi, että rapuihmiset soittelivat toimitukseen ja kyselivät, mitä heille sinä päivänä tapahtuisi.  Hannes Markkula kirjoitti seuraavan päivän lehteen puuttuvan horoskoopin ja kertoi heidän rakkauselämästään ja onnennumeroistaan.  Horoskooppi oli optimistinen ja iloinen, mutta rapumiesten tuli varoa ruskeatukkaista naista, jonka he sattuisivat tapaamaan aamupäivällä.

Monitoimimies Markkulan laaja-alaisuutta osoittavat myös hänen saamansa tunnustukset: vuoden Susikoski -palkinto, Suomen Leijonan ritarimerkki, Suomen Palopäällystöliiton ansioristi, Ilta-Sanomien journalistipalkinto, Poliisin ansioristi ja Keskuskauppakamarin kultainen ansiomerkki.

Hannes Markkulan värikkäät muistelmat kertovat paljon, mutta eivät kaikkea.  Varastossa on vielä suuri joukko tarinoita ja miehen työkunto on tallella.  Saamme varmasti vielä suuret määrät uutta luettavaa.