maanantai 22. helmikuuta 2016

Rattijuopon auto valtiolle


Matti A ajoi jatkuvasti autoa tuhdissa humalatilassa ja jäi siitä usein kiinnikin.  Viimeisimmät tapaukset sattuivat 25.4.15 ja 8.5.15 ja niiden seurauksena Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi Matin 11.11.15 kahdesta törkeästä rattijuopumuksesta seitsemän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen ja kahden vuoden kahdeksan kuukauden ajokieltoon.  Samalla hänen omistamansa Mercedes-Benz Vito -pakettiauto tuomittiin valtiolle menetetyksi.  Vaasan hovioikeus pysytti tuomion 22.1.16.

Ei se auto helpolla Matti-pojalta lähtenyt.  Hän oli tätä ennen kärähtänyt törkeistä rattijuopumuksista 7.8.10, 29.1.12, 15.6.13, 24.9.13, 4.9.14, 14.9.14, 20.11.14, 3.12.14, 8.2.15 ja 17.3.15, siis peräti kymmenen kertaa.  Kuudesta viimeisestä rötöksestä hän oli saanut tuomiot 10.2.15, 18.2.15 ja 17.4.15. 

Rikoslain mukaan rikoksen kohteena ollut esine voidaan tuomita kokonaan tai osaksi menetetyksi muun muassa silloin, kun tämä seuraamus on tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi ja esine on erityisen sovelias rikolliseen käyttöön.  Menettämisseuraamus saadaan kuitenkin jättää tuomitsematta, jos tuomio olisi kohtuuton ottaen huomioon rikoksen ja esineen laatu, vastaajan taloudellinen asema sekä muut olosuhteet. 

Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava lukuun esimerkiksi se, onko auto välttämätön kulkuväline maaseudulla asuvalle tai tämän perheelle.  Auton suuri arvokin voisi painaa vaa’assa.  Matin auto oli noin 10.000 euron arvoinen, johon nähden sen tuomitseminen valtiolle olisi ollut Matin mielestä kohtuutonta.


Punnittaessa auton kohtaloa vastakkain ovat rattijuopumukseen syyllistyneen ihmisen edut ja muiden ihmisten henki ja terveys.  Oikeuskäytäntö on ollut varsin lievää.  Tässäkin tapauksessa rattijuopon rikoskierre olisi voitu katkaista jo paljon aiemmin.  Poliisi olisi voinut ottaa auton takavarikkoon viimeistään 14.9.14, jonka jälkeen se olisi tuomittu valtiolle menetetyksi käräjäoikeudessa 10.2.15.  Esimerkiksi 20.11.14 Matin promillet olivat 2,79, joten hän vaaransi todella pahasti muiden ihmisten turvallisuuden.  Oikeuskäytäntöä olisi syytä kiristää.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Homeopatiaa!

TV 1:n A-studiossa keskusteltiin 4.2.16 homeopatiasta.  Lääkäri, diplomihomeopaatti Liisa Sulkakosken mukaan homeopatialla voidaan parantaa lukuisia eri tauteja.  Terveyssosiologian dosentti Markku Myllykoski taas sanoi homeopatiaa pelkäksi humpuukiksi ja puoskaroinniksi.  Homeopaattiset ”lääkkeet” eivät ole sen kummempaa kuin kraanavesi.  Sulkakoski totesi, että vedellä on muisti.

Nettikirjoituksissa Sulkakoski kertoo, että homeopaattiset lääkkeet, jotka ovat erittäin laimeita, auttavat elimistöä parantamaan itse itsensä.  Homeopaattisen lääkeaineen valintametodia on vaikea ymmärtää objektivoivan ja kausaalisen syy-seuraus logiikan näkökulmasta. Samankaltaisuuden etsiminen potilaan yksilöllisen sairaudenkuvan ja lääkeainekuvan välillä perustuu syy-seurausketjujen sijasta analogia-päätelmälle, josta seuraa ”Similia similibus curentur”-periaate (kaltainen voidaan parantaa kaltaisellaan). 

Homeopaatti Tarja Hytönen luettelee netissä suuren määrän tauteja, joihin homeopatia tehoaa:
erilaiset epidemiat, rokot, aivokalvontulehdus, kurkkumätä, hinkuyskä, korvatulehdukset, haavaumat, psoriasis, paiseet, kasvaimet, luomet, luunmurtumat, haavat, allergiat, astma, poskiontelon- ja keuhkoputkentulehdukset, keuhkokuume, sydänvaivat, korkea/matala verenpaine, kilpirauhasvaivat, sukupuolitaudit, krooniset ja akuutit virtsatietulehdukset, maksa-, munuais-, haima ja sappivaivat, masennus, maanis-depressiivisyys, alkoholismi, huume- tai lääkeriippuvuudet ja itsemurhahakuisuus.
Homeopaatit siis antavat potilailleen ”valmisteitaan” muun muassa näiden vakavien tautien hoitoon.  Kun homeopaattisilla ”lääkkeillä” ei koululääketieteen mukaan ole mitään vaikutuksia, voitaneen päätellä, että hyvin moni homeopaattien potilas on kuollut näihin tauteihin.  Tämä seikka antaa aiheen rikosoikeudellisen tarkasteluun.

Korkein oikeus tuomitsi vuonna 1994 kuolemantuottamuksesta luontaishoitaja A:n, joka oli neuvonut sokeritautia sairastaneen lapsen vanhempia korvaamaan lääkärin määräämän insuliinihoidon kuhne-kylvyillä. Viisivuotiaalla pojalla todettiin sokeritauti 11.2.1991 ja hänelle määrättiin aloitettavaksi jatkuva insuliinihoito.  Insuliini vaihdettiin 9.3.1991 kuhne-hoidoksi, josta lähtien A antoi neuvojaan pojan vanhemmille.  Poika kuoli 25.4.1991 sokeritautikoomaan.  KKO tuomitsi A:lle kuusi kuukautta vankeutta ehdollisena.  Rangaistus oli kovin lievä.  Kun A tiesi koululääketieteen kannan insuliinin välttämättömyydestä, tilanteessa olisi voitu pohtia myös tapon ja murhan tunnusmerkistöjä.

Olisi mielenkiintoista selvittää jonkun homeopaatin hoitohistoriasta, onko joku hänen potilaistaan kuollut siihen tautiin, johon homeopaatti on määrännyt ”lääkkeitä”.  Vertailukohdaksi voitaisiin ottaa valelääkäri Esa Laihon tapaus.  Laiho toimi lääkärinä kymmenen vuotta ja ehti hoitaa yli 12.000 potilasta.  Kun potilastiedot tutkittiin, tuloksena olivat kuusi todettua hoitovirhettä ja syytteet kahdesta taposta ja neljästä törkeästä pahoinpitelystä.   


Mahtaisiko jonkun homeopaatin jäljiltä löytyä tappoja tai murhia tai törkeitä pahoinpitelyitä?