maanantai 31. elokuuta 2015

KOTIRYSSÄ PEILISSÄNI



Elokuvataiteen professori Lauri Törhönen on julkaissut muistelmateoksen “Kotiryssä peilissäni”.  Teoksen nimi selittyy näin:

”Katsoin peiliin ja näin.  Olin aivan selvästi venäläisen näköinen.  Ryssä, vaikka sanaa ei saanut silloin vielä moneen vuoteen lausua.”

Kirjoittaja ei selitä, minkä näköinen venäläinen on ja miten hän eroaa suomalaisesta.  Minusta Lauri Törhönen on aivan selvästi suomalaisen näköinen.  Ryssällä, Venäjällä ja Neuvostoliitolla on suuri osa Törhösen muistelmissa.  Hän ei pidä kommunismista eikä pitänyt Neuvostoliitosta, mutta venäläisistä ihmisistä hän näyttää kyllä pitävän.  Ammatillinen yhteys venäläisiin Lauri Törhösellä on ollut muun muassa hänen toimiessaan apulaisohjaajana Helsingissä kuvatuissa amerikkalaiselokuvissa Punaiset (1981) ja Gorkin puisto (1983).

”Kotiryssässä” on 431 sivua, mutta se on niin tiivistä tekstiä, että sen sisältö vastaa paljon paksumpaa opusta.  Lauri Ilmari Törhönen, lentäjän poika, on syntynyt 16.8.1947 ja on siten juuri täyttänyt 68 vuotta.  Hänen kirjaansa voidaan pitää muistelmateoksena, mutta lopullisten muistelmien aika ei ole vielä tullut.  Mies jatkaa yhä uraansa ja saamme varmasti nähdä vielä uusia suorituksia ja seikkailuja.

Teos jakautuu 56 otsikoituun lukuun.  Tekijän mielenkiinto ulottuu valtavan laajalle.  Poimitaanpa muutamia esimerkkejä: elokuva, teatteri, televisio, näyttelijät, ohjaajat, naiset, urheilu, musiikki, alkoholi, rasismi, autojen rekisterikilvet, liikenne, julkkikset, arkkitehtuuri, narsismi, karhu ja Nokia.  Ja sitten: taistolaiset, demokratia, kapitalismin olemus, suomettuminen, DDR.  Lauri Törhönen ei, yllättävää kyllä, käsittele omaa poliittista uraansa.  Hän oli kaksi vaalikautta (1999 – 2000) Kokoomuksen edustajana Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Kirjan perusteella tärkeintä Lauri Törhösen elämässä on ollut elokuva.  Hän mainitsee seuraavat ohjaukset vuosilta 1984 - 2012: Palava enkeli, Riisuminen, Jään kääntöpiiri, Insiders, Ameriikan raitti, Requiem, Kasvoton mies, Hylätyt talot, autiot pihat, Raja 1918, Vares – Huhtikuun tytöt, Vares – Sukkanauhakäärme, Vares – Uhkapelimerkki ja Vares – pimeyden tango.  Nämä ovat elokuvia.  Muistelijan ansioluetteloon kuuluvat vielä muutama jakso Salatut elämät -televisiosarjasta, joukko mainosfilmejä ja Harri Holkerin vaalivideo.  Elokuva on muistelijalle selvästi tärkeämpi kuin ammatit valtaosalle ihmisistä.  Minä olen lakimies, mutta en ole milloinkaan välittänyt juridiikasta sen kummemmin.  Elatus on tullut lakihommista – siinä kaikki. 

Lauri Törhönen kirjoittaa:

”Karkeasti ottaen kaikki elokuvat kertovat vallasta tai rakkaudesta, vallasta tai seksistä.”

Ja näin:
                      ”Elokuvaohjaajan työtä on maailman luominen.”

Muistelija käsittelee luomista paljon laajemminkin.  Hän ei ilmeisestikään pidä totena niitä kertomuksia maailmankaikkeuden synnystä, joita meille Suomessa on koulujen uskontotunneilla opetettu.  Hän kirjoittaa jumalasta pienellä j:llä ja raamatusta pienellä r:llä.  Raamattu – Kalevalan tavoin -  on sekava kokoelma tarinoita, joka sisältää tahatonta komiikkaa.  Kalevala alkaa isolla K:lla.  Törhönen uskoo Darwiniin, evoluutioon ja luonnontieteisiin ja näyttää tässä optimismilta, mutta toteaa tämän jakson lopussa:

”Edes insinööri ei voi enää keksiä mitään, joka onnistuisi korjaamaan sen maailmanlopun väistämättömyyden, jonka televisio on luonut.”

Kirjan mukaan ammatit jakautuvat niihin, joissa kosketaan toista ihmistä ja joissa ei kosketa, ja myös niihin, joissa kuolema on läsnä tai joissa se torjutaan.  Ja sitten on ammatti, johon on helppo päästä:

”On turhaa esittää olevansa taiteilija.  Siihen riittää, kun ostaa baskerin ja kasvattaa viikset.”

Teoksessa on valtava määrä erikoisia yksityiskohtia.  Laurin lentäjä-isä teki vuonna 1933 moottorivian vuoksi 33 pakkolaskua.  Irma Seikkula toi miehelleen Toivo Mäkelälle lounaaksi lihariisipasteijan, vaikka tiesi, että Mäkelä syö vain munariisipasteijoita.  YLE maksoi Lauri Törhöselle ”mastorahaa” siitä, että hän joutui kuvauksissa olemaan yli kymmenen minuuttia yli kolmen metrin korkeudessa.


Värikäs elämä ja värikäs kirja!

tiistai 18. elokuuta 2015

POLKUPYÖRÄILIJÄN KUOLEMA

Henkilöauton kuljettaja ajoi keskiviikkona 12.8. pyöräilijän kuoliaaksi Tukholmankadulla.  Todistajien mukaan autoilija aiheutti törmäyksen tahallaan.  Poliisi käsittelee asiaa surmana eli lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä tappona.  Totesin US:n mielipidekirjoituksessa 15.8., että jos autoilija aiheutti pyöräilijän kuoleman tahallaan, kyseessä oli tappo eikä surma.  Kirjoitusta kommentoitiin muun muassa näin:

”Mutta miksi Aurejärvi se mielestäsi olisi tappo, jos autoilijan tarkoitus ei ollut ollenkaan surmata pyöräilijää, vaan pelkästään pelotella?”

Rikoslaissa tahallisuus määritellään seuraavasti:

”Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.”

Tahallisuutta on kolme eri muotoa: tarkoitustahallisuus, varmuustahallisuus ja todennäköisyystahallisuus.  Julkisuudessa esiintyneiden tapahtumatietojen mukaan autoilijan tarkoituksena ei ollut pyöräilijän tappaminen eikä hän pitänyt pyöräilijän kuolemaa kiilaamisensa varmana seurauksena. Kyseessä voisi kuitenkin olla tahallisuuden lievin aste: todennäköisyystahallisuus.  Vaikuttaa siltä, että autoilijan tarkoitustahallisuus ulottui pyöräilijän kaatamiseen.  Sen jälkeen on arvioitava, ulottuiko autoilijan todennäköisyystahallisuus pyöräilijän kuolemaan saakka.

Tukholmankadun autoilija tuomitaan todennäköisesti joko taposta tai törkeästä kuolemantuottamuksesta.  Näiden rikosten rajanvedolla on suuri merkitys.  Rangaistus taposta on 8 – 12 vuotta vankeutta, rangaistus törkeästä kuolemantuottamuksesta 4 kuukautta – 6 vuotta vankeutta. 


On hyvä, että tätä tapausta käsitellään julkisuudessa.  Polkupyöräilijän ”kouluttaminen” voi johtaa autoilijalle vakaviin seuraamuksiin.

lauantai 15. elokuuta 2015

PYÖRÄILIJÄN LIEVÄ TAPPAMINEN

Autonkuljettaja ajoi keskiviikkona pyöräilijän kuoliaaksi Tukholmankadulla.  Kun autoilija todistajien mukaan törmäsi pyörään tahallaan, poliisi tutkii tapausta mahdollisena surmana.  Surma on käytännössä harvinainen rikostyyppi.  Siitä säädetään rikoslain 21 luvun 3 §:ssä näin:

”Jos tappo, huomioon ottaen rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava surmasta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Puhe pelkästä surmasta on yllättävää.  ”Rikoksen poikkeukselliset olosuhteet”.  Mitä poikkeuksellista tässä oli?  Kyseessähän oli aivan tavallinen arkipäivän tilanne.

”Rikoksentekijän vaikuttimet.”  Vaikuttimina olivat kai halu kostaa ja opettaa pyöräilijää.

”Muut rikokseen liittyvät seikat.”  Mitä muuta tässä nyt olisi?

”Tappo on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty.”  Mitä lieventäviä asianhaaroja tähän liittyi?

Rikoslain valmistelutöissä todetaan surmasta:

”Esimerkkinä voidaan mainita henkirikos olosuhteissa, joissa joku surmaa toisen kokemansa poikkeuksellisen järkytyksen vuoksi, ilman että tekijän syyntakeisuuden katsottaisiin vähentyneen.”

Kokiko autoilija poikkeuksellisen järkytyksen, kun pyöräilijä näytti hänelle keskisormea? 

Jos teko katsotaan tahalliseksi, autoilija pitäisi tuomita taposta, josta rangaistus on 8 – 12 vuotta.  Tuomio pelkästä surmasta antaisi kansalaisille todella erikoisen viestin liikennekäyttäytymisen vaatimuksista.

perjantai 14. elokuuta 2015

Baabelin Torni Televisiossa

TV 1:n ”Mun heimo” -sarjassa esiteltiin maanantaina 11.8. Jehovan todistajia.  Jehovan todistajien kokouksessa puheenjohtaja asetti kysymyksen: 

”Miksi ihmiset eivät enää puhu yhteistä kieltä?” 

Yksi osanottajista vastasi: 

”Koska Nimrodin päivinä ihmiset kapinoivat Jehovaa vastaan ja kokoontuivat yhdessä rakentamaan tornia itsensä kunniaksi.  Sen takia Jehova sitten laittoi heidät puhumaan eri kieliä, jotta he eivät enää ymmärtäisi toisiaan.”

Puheenjohtaja ja yleisö hyväksyivät vastauksen.  Kysyin asiaa eräältä valtakirkkomme papilta ja hänen mukaansa vastaus perustui Raamattuun, Mooseksen Ensimmäisen Kirjan 11 lukuun.  Tämän mukaan TV 1 jakoi tärkeää tietoa Raamatun sisällöstä.