keskiviikko 21. tammikuuta 2015

EI KUNNIANLOUKKAUSSYYTTEITÄ

Valtakunnansyyttäjänvirastossa on tutkittu, pitäisikö minut asettaa syytteeseen eräiden lakimiesten loukkaamisesta.  Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske antoi 20.1.2015 vapauttavan ratkaisun: ei syytteitä.  Huh!  Jos syytteet olisi nostettu, prosessi olisi aiheuttanut valtavan määrän vaivaa ja useiden vuosien ajanhukan ja olisin sen päätteeksi saanut vankeustuomion ja joutunut maksamaan suuren määrän vahingonkorvauksia.

Olen todennut vuosina 2013 - 2014 muistelmakirjassani ”Kovaa peliä” ja sanomalehtihaastatteluissa ja blogeissani, että useat nimeltä mainitut oikeuslaitoksen edustajat ovat eräissä ratkaisuissaan tehneet tahallista vääryyttä ja syyllistyneet tahallisiin virkarikoksiin ja että heidät tämän menettelyn vuoksi olisi erotettava viroistaan ja tuomittava vankilaan.

Nimeltä mainitsemiani juristeja ovat muun muassa oikeuskanslerit Paavo Nikula ja Jaakko Jonkka, korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvokset Kari Kitunen, Antero Palaja, Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki, hovioikeudenneuvokset Immo Nikula, Martti Harsia ja Eero Arvo, käräjätuomari Elina Haapasalo, hovioikeudenneuvokset Tapio Vanamo, Anja Antila ja Esa Hakala, käräjätuomari Aira Joensuu ja oikeusneuvosmiehet Eeva Pekkanen, Björn Hellman, Antero Nuotto ja Evi-Maija Prusila

Mukana on siis edustajia Suomen oikeuslaitoksen ylimmästä johdosta.  ”Kovaa peliä”-kirjassani lukee sivulla 84:
”Korkeimman oikeuden tuomiossa enemmistöjäsenet Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Antero Palaja ja Eeva Vuori kirjoittivat 7.6.2001 tällä tavoin:

’Luotettavana pidettyä tutkimustietoa tupakan mahdollisista yhteyksistä keuhkosyöpään saatiin 1950-luvun alussa. Mainitun kymmenluvun loppupuolella katsottiin, että tupakoinnin ja keuhkosyövän välinen tilastollinen yhteys oli erittäin hyvin todistettu. Tutkimusten ei kuitenkaan katsottu antavan vastausta siihen, oliko kysymyksessä syy ja seuraus vai oliko todettu merkittävä korkea-asteinen tilastollinen yhteys sattumanvarainen. Myöhemmin tupakoinnin ja sairastumisalttiuden välillä on todettu tilastollisia yhteyksiä myös muiden hengityselinten sairauksien sekä muun muassa verisuonten kalkkeutumisen ja sepelvaltimotaudin kohdalla.’

Tilastollisia yhteyksiä! Sattumanvarainen tilastollinen yhteys! Ja tämä oli Suomen ylimmän oikeusasteen tekstiä. Nämä neljä tyyppiä olisi pitänyt potkaista ulos tuomarinvirasta ja passittaa johonkin laitokseen.

Esitän tällaista yksityiskohtia kymmenittäin.  Mainitsen jopa kaksi lahjomistapausta.  Oikeusneuvosmies Antero Nuotto sanoi nuorelle naiselle olevansa lahjottavissa seksisuoritusta vastaan.  Jos nainen olisi hyväksynyt tarjouksen, Nuotto olisi tehnyt vastineeksi virkarikoksen.  Nuotto on nykyään Pirkanmaan käräjäoikeuden laamanni.  – Käräjätuomari Aira Joensuu puolestaan yritti lahjoa erään lautamiehen.  Joensuu ehdotti, että lautamies ei merkitsisi tuomioon eriävää mielipidettä.  Palkkiona olisi ollut herastuomarin arvo.

Lähtökohtaisesti tällaiset väitteet täyttävät törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkit, mutta arvostelemani henkilöt eivät ole nostaneet syytteitä.  Lakimiespiireissä tämän on tulkittu merkitsevän sitä, että he vaikenemalla myöntävät kritiikin oikeaksi.  Kun he kaikki ovat juristeja, he osaisivat hakea oikeutta, jos kritiikki olisi perätöntä.

Oikeusjärjestyksessä on varauduttu myös tällaiseen tilanteeseen.  Vaikka kunnianloukkaukset ovat yleensä asianomistajarikoksia, niihin voidaan poikkeustapauksissa puuttua asianomistajista riippumatta.  Rikoslain 24 luvun 12 §:n 2 momentissa säädetään:

”Syyttäjä ei saa nostaa syytettä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.”

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mukaan yleinen etu ei vaadi minun syyttämistäni.  Jos syytteet olisivat tulleet, niitä olisi käsitelty Helsingin käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa eli juuri niissä tuomioistuimissa, joiden tuomareita olen arvostellut.  En olisi saanut puolueetonta oikeudenkäyntiä, vaan rangaistukset olisi mitattu raskaimman jälkeen.

Kalske perustelee päätöstään muun muassa sillä, että sananvapauden soveltamisalaa on laajennettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.  Ratkaisuun on voinut vaikuttaa myös se, että minä olisin kunnianloukkausoikeudenkäynnissä saanut näyttää väitteeni toteen.  Tilanne olisi ollut kiusallinen, koska arvostelemieni henkilöiden menettely ei kestä päivänvaloa.

Tässä ollaan.  Sana on minulle vapaa ja oikeuslaitoksen öykkärit ovat vapaata riistaa.  Jatkan kritiikin esittämistä sikäli, kuin aihetta ilmenee.

maanantai 19. tammikuuta 2015

LASTEN TUPAKKA-ALTISTUKSEN VAIKUTTAJAYKSILÖITÄ

I Kansanedustaja Kimmo Sasi

Henkilöautossa tupakoiminen on pahaksi lasten terveydelle.  Meillä yhdeksän prosenttia vanhemmista polttaa autossa lasten läsnä ollessa, ja tämä aiheuttaa lapsille astmaa, allergista nuhaa ja keuhkoputkentulehdusta.  Kun Suomessa on alle 17 -vuotiaita lapsia lähes miljoona, tupakansavulle altistuvia lapsia on tuhansia.  Tässä olisi painava syy kieltää tupakointi yksityisautoissa lasten läsnä ollessa.

Hallitus esitti kieltoa tupakkalakiin vuonna 2009, mutta eduskunnan perustuslakivaliokunta esti sääntelyn ratkaisussaan 5.5.2010.  Valiokunnan mukaan kielto olisi ulottunut ”varsin syvälle yksityiselämän piiriin”, se olisi rajoittanut tupakoitsijan ”henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta”, ”henkilökohtaista vapautta” ja ”yksityiselämän suojaa”.  Kielto olisi siten edellyttänyt perustuslain muuttamista, joten se oli jätettävä pois laista.

Perustuslakivaliokunta asetti tupakoitsijan mukavuudet lasten terveyden edelle.  Valiokunta punnitsi vastakkain kahta perusoikeutta, ja vaaka painui itsekkään tupakoitsijan hyväksi. 

Perustuslakivaliokunnassa on 17 jäsentä, mutta sen ratkaisuun vaikutti olennaisesti kansanedustaja Kimmo Sasi.  Sasi vastusti tupakoitsijan ”holhoamista” sekä perustuslakivaliokunnassa että eduskunnan täysistunnossa.  Sasi on muuten järkevä mies, mutta tässä hän oli aiheuttamassa vahinkoa sekä lasten terveydelle että veronmaksajille.  Tupakkatautien hoitaminen tulee kalliiksi.

Uusi esitys tupakkalain kiristämiseksi annetaan kuluvan vuoden syksyllä.  Mikäli Kimmo Sasi on yhä perustuslakivaliokunnan jäsen (tai sosiaali- ja terveysministeri!), Sasi luultavasti torjuu jälleen tämän lastensuojelupyrkimyksen.


II Hovioikeudenneuvokset Tapio Vanamo, Anja Antila ja Esa Hakala

Lasten sairastumiseen pääsivät kerran urallaan vaikuttamaan myös hovioikeudenneuvokset Tapio Vanamo, Anja Antila ja Esa Hakala.  Tämä tapahtui 31.5.2010, kun nämä kolme antoivat väärän tuomion kevytsavukejutussa Ninja S. vastaan Amer-Tupakka Oy ja British American Tobacco Finland Oy.

Ninja S. oli alkanut tupakoida 12-vuotiaana tyttönä vuonna 1968, hän oli tullut täysi-ikäiseksi vuonna 1976 ja jatkanut polttamista, kunnes hänessä vuonna 2003 todettiin keuhkosyöpä ja keuhkoahtauma.  S:n vahingot johtuivat 35 vuoden tupakoinnista. 

Alaikäisenä S poltti 8 vuotta, ikävuodet 12 – 20.  Tänä aikana hänen elimistölleen aiheutui korjaamattomia vahinkoja.  Todistajina kuullut suomalaiset lääkärit, esimerkiksi keuhkotautiopin professori Pentti Tukiainen, kertoivat, että tupakointi alle 20-vuotiaana on erityisen vaarallista, koska se estää lasten keuhkoja koskaan kehittymästä aikuisen tasolle.  Tällä oli ollut olennainen merkitys erityisesti S:n keuhkoahtaumataudin kehittymisessä.  Ajallisesti 8 vuotta 35 vuodesta on 22 %, mutta S:n sairauksista lapsena polttaminen aiheutti enemmän, ehkä 25 – 30 %. 

Tällä perusteella S:n vahingonkorvausvaatimuksesta olisi pitänyt hyväksyä ainakin 25 – 30 %.  Tämä aiheutti ongelmia hovioikeudenneuvoksille Vanamo, Antila ja Hakala: nämä kolme tyyppiä halusivat näet hylätä kanteen kokonaisuudessaan.  Tupakoitsijan tietoinen riski ei oikein soveltunut, kun alaikäinen lapsi ei voi sitovasti luopua terveytensä suojasta.  Vanamo, Antila ja Hakala kiersivät ”tietoista riskiä” kuin kissa kuumaa puuroa ja pitkien pähkäilyjen jälkeen päätyivät seuraavaan tulokseen:

”Vaikka S:n tiedot savukkeiden aiheuttamista terveysvaaroista ovat olleet puutteelliset hänen aloittaessaan lapsena tupakoinnin, hän on jatkanut tupakointia aikuistuttuaan ja tultuaan tarkemmin tietoiseksi savukkeiden terveysvaaroista muun aikuisväestön tavoin. Sen vuoksi Amer ja BAT Finland, vaikka ne ovat laiminlyöneet erityisen varoitusvelvollisuutensa lapsiin ja alaikäisiin nähden tupakoinnin terveysvaaroista, eivät ole vastuussa niistä vahingoista, jotka S:lle myöhemmin pitkäaikaisen tupakoinnin seurauksena ovat aiheutuneet. Asiassa ei myöskään ole näytetty, että S:n vahingot olisivat johtuneet joitakin vuosia jatkuneesta tupakoinnista lapsena.

Vanamo, Antila ja Hakala selvisivät S:n aikuisiästä eli vuosista 1976 – 2003 toteamalla, että hän oli jatkanut tupakointia aikuisena.  Tämä käsitti kuitenkin vain 27 vuotta.  Mutta miten eliminoitaisiin vuodet 1968 – 1976?  Keinoksi jäi vain tämä:

”Asiassa ei myöskään ole näytetty, että S:n vahingot olisivat johtuneet joitakin vuosia jatkuneesta tupakoinnista lapsena.

Tuomio oli sinänsä johdonmukainen: jos lapsena tupakoiminen ei aiheuttanut Ninja S:lle mitään vahinkoa, vahingonkorvaustakaan ei tarvinnut tuomita tältä ajalta.  Tuomio oli kuitenkin väärä, ja Vanamo, Antila ja Hakala tekivät sen vastoin parempaa tietoaan.  Vanamo, Antila ja Hakala tekivät tahallista vääryyttä ja rikkoivat tuomarinvalansa.  Oikeudenkäynnissä oli esitetty kumoamaton lääketieteellinen näyttö siitä, että tupakointi vahingoittaa lapsia, ja Vanamo, Antila ja Hakala tunsivat tämän asian yleistietojensa nojalla jo ennen oikeudenkäyntiä.

Hovioikeudenneuvokset tekivät vääryyttä Ninja S:lle ja aiheuttivat vahinkoa kansanterveydelle ja veronmaksajille.  Oikeaa tuomiota olisi voitu käyttää taistelussa tupakkaa vastaan.  Se olisi antanut pohjan ryhmäkanteille, se olisi ehkäissyt savukkeiden markkinointia lapsille, se olisi ollut perustana lainsäädännön tiukentamiselle ja se olisi lisännyt yleisön tietoisuutta tupakan haitallisuudesta lapsille.

Vanamo, Antila ja Hakala eivät ole yhteiskunnan vaikuttajayksilöitä, vaan pikku virkamiehiä, jotka pääsivät kerran urallaan käyttämään merkittävää valtaa.  Rikoslain mukaan he syyllistyivät törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen, josta seuraukseksi on säädetty vankeutta ja virasta erottaminen.  Heitä ei kuitenkaan ole tuomittu mistään eikä tulla tuomitsemaan.  Tuomareita valvoo oikeuskansleri, joka noudattaa näissä asioissa täydellistä syyttämättömyysperiaatetta.  Tapio Vanamo, Anja Antila ja Esa Hakala voivat siten liikkua ja oleskella vapaasti kunniallisten ihmisten joukossa, ja muut joutuvat hengittämään heidän kanssaan samaa ilmaa.


III  Matkalla kohti tupakan poistumista

Kun tupakkalakia uudistettiin vuonna 2010, tavoitteeksi asetettiin tupakan katoaminen vuoteen 2040 mennessä.  Tätä tavoitetta ajamassa on laaja rintama kansanterveysjärjestöjä, lääkärikuntaa, poliitikkoja ja yksityisiä kansalaisia.  Vastapuolella on joitakin ihmisiä, jotka hidastavat kehitystä.  Jos tällainen ihminen on vaikutusvaltaisessa asemassa, hän voi saada aikaan suurta vahinkoa.  Kimmo Sasi on yksi tällaisista vaikuttajista.  Eduskunnan yleiskeskustelussa 15.6.2010 Sasi sanoi:

Totalitaarisessa yhteiskunnassa parlamentti määrää, mitä ihmiset tekevät, asetetaan kohtuuttomia rajoituksia, mutta läntisessä demokratiassa on tiettyjä vapauspiirin alueita.”

Toivottavasti Sasi, jonka ura jatkunee vielä pitkään, ottaa uuteen pohdintaan suhteensa tupakkakysymykseen ja totalitarismiin.