perjantai 18. joulukuuta 2015

ANNELI AUERIN OIKEUSJUTTU

Sosiaalipsykologi Jukka S. Lahti puukotettiin 1.12.2006 kuoliaaksi kotonaan Ulvilassa.  Hänen leskensä Anneli Auer oli sen jälkeen murhatutkinnassa asianomistajana, mutta 27.9.2009 lähtien murhasta epäiltynä ja syytettynä.  Oikeudenkäynti on päättynyt tänään, kun korkein oikeus on hylännyt valituslupahakemukset.  Asia on edennyt näin:

1. Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12.11.2010 Anneli Auerin äänin 2 – 1 murhasta elinkaudeksi vankeuteen;
2. Vaasan hovioikeus vapautti 1.7.2011 Auerin syytteestä yksimielisesti;
3. Korkein oikeus palautti 19.10.2012 jutun käräjäoikeuteen;
4. Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12.12.2013 Auerin murhasta elinkautiseen jälleen äänin 2 – 1;
5. Vaasan hovioikeus vapautti 19.2.2015 Auerin murhasyytteestä äänin 2 – 1;
6. Syyttäjät, Auerin kolme nuorinta lasta ja Jukka S. Lahden sukulainen hakivat päätökseen valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.
7. Syyskuussa 2015 uutisoitiin syyttäjän keräävän tapaukseen uutta todistusaineistoa. Syyttäjän asiantuntijan mukaan hätäpuhelutallenteelta kuuluvia ääniä on etukäteen nauhoitettu.  Lokakuussa puolustus toimitti korkeimpaan oikeuteen oman näyttönsä.
8. Korkein oikeus päätti 18.12.2015, ettei se ota juttua enää käsiteltäväksi.

Anneli Auer on päässyt vankilasta ehdonalaiseen vapauteen kesäkuussa 2015.

Oikeudenkäynti on päättynyt.  Hovioikeuden 19.2.2015 antama tuomio on jäänyt voimaan ja Anneli Auer on syytön.  Keskustelu jatkuu siitä huolimatta.  Juttu on herättänyt suurta mielenkiintoa kaduilla, kapakoissa ja nettikeskusteluissa. Ihmiset ovat punninneet teknistä näyttöä ja todistajankertomuksia.  Jäljellä on yhä olennainen kysymys: kuka tappoi Jukka S. Lahden?  Kun Anneli Auer on todettu syyttömäksi, poliisikin kai jatkaa oikean syyllisen etsimistä.

Jotkut kysyvät myös, voisiko ääninauhoja koskeva uskottava näyttö tai muu uusi todistusaineisto vielä muuttaa asian.  Sekin olisi mahdollista.  Lainvoiman saanut tuomio voidaan purkaa, jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta.  Tuomio purettaisiin varmasti ainakin silloin, jos Anneli Auer tunnustaisi tehneensä murhan ja tukisi tunnustustaan paljastamalla hävittämäänsä todisteaineistoa.  Tämä on teoreettinen esimerkki.  En väitä, että Anneli Auerilla olisi tässä asiassa mitään omallatunnollaan.


maanantai 14. joulukuuta 2015

RAHASTUSTA PUHELINMYYNNILLÄ

Puhelinmyyjät harhauttavat ihmisiä ja rahastavat heiltä kohtuuttomia summia.  Mukana hämäräbusineksessa ovat yleensä puhelinmyyntiyritys ja perintäyhtiö.  Meillä puhelinmyyntiä harjoittaa muun muassa parivaljakko Westerfield International AG ja Gothia Oy.  Westerfield virittelee tilausansoja ja Gothia perii kuluttajilta kauppahinnat oikeusteitse.  Otetaanpa esimerkki:

1. Westerfieldin puhelinmyyjä soitti 20.1.2014 63-vuotiaalle Kauko V:lle ja tarjosi ilmaisen koe-erän sukkia ja partakoneenteriä.  Samalla myyjä sai Kaukon sitoutumaan näiden tavaroiden ostamiseen tulevaisuudessa.
 2. Westerfield toimitti 8.3.2014 Kauko V:lle uuden erän sukkia ja partakoneenteriä ja niistä 43,90 euron laskun.
3. Kauko V soitti 8.3. – 20.3.2014 Westerfieldin numeroon noin 50 puhelua peruuttaakseen tilauksen.  Numerosta ei vastattu, vaikka Kauko V. antoi puhelimen joka kerta soida 7 – 8 minuuttia.
4.  Peruuttaminen onnistui 20.3.2014 eri puhelinnumeron kautta.
5. Westerfield myi 43,90 euron laskusaatavansa 1.7.2014 Gothia Oy:lle.
6. Gothia nosti 29.8.2014 Vantaan käräjäoikeudessa velkomuskanteen Kaukoa vastaan.  Kanteessa Gothia vaati kauppahintaa 43,90 euroa, viivästyskorkoa 28.8.2014 lukien, huomautus- ja perintäkuluja 45 euroa sekä Gothian oikeudenkäyntikuluja 5.280 euroa viivästyskorkoineen.  Tällä tavoin 20.1.2014 lauennut tilausansa oli kasvanut 43,90 eurosta 5.368,90 euroon eli reilusti yli satakertaiseksi.

Gothian kannetta ajoi asianajaja Johanna Naarala, ammattijuristi, jolla oli laaja kokemus tällaisista oikeudenkäynneistä.  Kauko V. ei olisi kyennyt itse puolustautumaan, mutta kuluttaja-asiamies otti asian ajaakseen.  Käräjäoikeus hylkäsi Gothia Oy:n kanteen 12.6.2015, koska Kauko V. ei ollut voinut peruuttaa kauppaa Westerfieldin ilmoittamasta puhelinnumerosta.  Gothia oli sitkeä ja valitti hovioikeuteen, joka hylkäsi valituksen 28.10.2015.

Tällä kertaa tilausansa ja rahastus epäonnistuivat.  Westerfield on kuitenkin onnistunut hankkimaan yli 400.000 asiakasta ja Gothia on pannut heitä vastaan vireille ainakin 1.500 velkomuskannetta.  Gothiasta oli viime kevääseen mennessä tehty 2.900 ilmoitusta kuluttajaviranomaisille.  Viranomaiset ovat kehottaneet Gothiaa korjaamaan menettelyään, mutta kehotukset eivät ole auttaneet. Kuluttaja-asiamies on avustanut oikeudessa kolmeakymmentä harhautettua kuluttajaa, mutta viranomainen voi puuttua vain murto-osaan tapauksista.  Westerfield ja Gothia ovat hävinneet ne kolmekymmentä juttua, joissa kuluttaja-asiamies on ollut mukana, mutta kun kanteita on 1.500, rahastus on valtaosaltaan onnistunut.

Viranomaisten on mahdotonta suojata ihmisiä tältä liiketoiminnalta.  Sen vuoksi olisi parasta kieltää puhelinmyynti kokonaan.

torstai 3. joulukuuta 2015

PUHELINMYYNTI PITÄISI KIELTÄÄ LAISSA

Puhelinmyyjät soittelevat ihmisille ja kauppaavat tarpeetonta tavaraa: vitamiinitabletteja, ravintolisiä, laihdutusvalmisteita, kosmetiikkaa, sukkia, alusvaatteita, lehtiä.  Itse asiassa he eivät ”kauppaa” mitään, vaan ainoastaan ”tarjoavat ilmaisia näytepakkauksia”.  Haluatko kahden kuukauden melatoniinivalmisteet yhdellä eurolla ja kaupan päälle ilmaisen muumimukin?  Myöhemmin vastaaja saa tietää sitoutuneensa yhdeksän kuukauden kestotilaukseen, jonka hinta oli 180 euroa.  Hän on astunut puhelinmyyjän virittämään tilausansaan.  Hän saa laskun ja uhkauksen perimis- ja oikeudenkäyntikuluista. 

Kuluttajansuojalakiin on jatkuvasti lisätty säännöksiä, joilla suitsitaan ihmisten harhauttamista.  Puhelinmyyjät hämäävät ihmisiä usein heti puhelun alussa.  Lain mukaan myyjän on heti puhelinkeskustelun alussa ilmoitettava nimensä ja puhelun kaupallinen tarkoitus.  Tätä myyjät eivät aina tee, vaan saattavat aloittaa näin: täällä Matti N. ”Sanomista” täällä Liisa A. ”Kauppalehdestä”.  Tällä hämäyksellä kuluttajalle annetaan kuva, että soittajana on toimittaja, jolloin kuluttaja ei ymmärrä katkaista keskustelua heti.  Kun kuluttaja kysyy, ”oletko myymässä jotakin?”, soittaja vastaa, ”en, kerron vain ilmaisesta näytteestä.”  Myyjä pyrkii väkisin jatkamaan puhelua.  Jotkut ihmiset lyövät häirikölle luurin korvaan, mutta monet ovat niin kilttejä, että jatkavat keskustelua.  Jos kauppa ei heti onnistu, myyjä saattaa soittaa uudelleen.

Ilmainen tutustumistarjous on monesti laadittu niin, että kuluttaja tulee huomaamattaan sitoutuneeksi maksulliseen sopimukseen.  Hämäys tehdään myös niin, että kuluttajalle lähetetään tilausvahvistus, vaikka kyseessä on vasta tarjous.  Konsteja on monia.  Myyntipuheen eteneminen on hyvin suunniteltua ja sen pohjana ovat käyttäytymistieteelliset tutkimukset.  Otollisena uhrina ovat erityisesti iäkkäät ihmiset ja muistisairauksia potevat.  Näissä tapauksissa myyjän menettely saattaa täyttää markkinointirikoksen tunnusmerkit. 

Puhelinmyynnissä ostajalla on 14 päivää aikaa perua kauppa.  Monet puhelinmyyntiyhtiöt ovat tehneet perumisen hyvin vaikeaksi.  Ostaja ei saa myyjään yhteyttä edes sitkeällä yrittämisellä, väsyy ja maksaa laskun.  Uhkana ovat viivästyskorot ja suuret perintäkulut.

Puhelinmyynti työllistää kuluttajaviranomaisia ja oikeuslaitosta.  Tämä riesa lakkaisi lainmuutoksella, jolla puhelinmyynti kiellettäisiin kokonaisuudessaan rangaistuksen uhalla.  Ei kai yhteiskunnassamme ole mitään järkevää tarvetta tämän tyypin markkinoinnille.  Puhelinmyynnin totaalikiellosta eivät kärsisi ketkään muut kuin myyjät ja perintätoimistot.

perjantai 25. syyskuuta 2015

ISLAM TUPAKKATEOLLISUUDEN HUOLENAIHEENA

Kansainvälinen tupakkateollisuus kiinnittää huomion kaikkiin sellaisiin yhteiskunnan tekijöihin, jotka saattavat vaikuttaa tupakkatuotteiden menekkiin.  Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa uskonnot ja erityisesti islam.  Koraani kieltää alkoholin, mutta onko mahdollista, että kielto ulotetaan analogiatulkinnalla myös tupakkaan?

Koraanissa torjutaan alkoholi nimenomaisesti, mutta ei nimenomaisesti tupakkaa, koska sitä ei tunnettu vielä 600-luvulla Koraanin syntyaikaan.  Koraanin suhde tupakkaan on avoin ja tulkinnanvarainen.  Muslimit, jotka pitävät tupakkaa kiellettynä, haram, perustavat käsityksensä osaksi siihen, että tupakka rinnastuu huumeena alkoholiin, marihuanaan, kokaiiniin ja oopiumiin, joita islam ei salli.  Toinen argumentti on se, että Koraanissa tuomitaan itsemurha ja kaikenlainen itsensä ja muiden vahingoittaminen.  Tämä koulukunta on vahvistunut viime vuosikymmeninä.  Arabialainen islamilainen maailma on ottanut jyrkemmän kannan tupakointiin kuin eteläisen Aasian islamilaiset tulkinnat (Indonesia, Intia, Bangladesh).

Islamista ja tupakasta on alettu keskustella myös Suomen sosiaalisessa mediassa.  Kysymykset ovat käytännönläheisiä, kuten tämä:

                       - Onko tupakointi kielletty kokonaan vai vain paaston aikana?
                       - Saako paaston aikana polttaa yöllä?
 - Pitääkö vaimon totella miestään, jos mies lähettää hänet ostamaan tupakkaa?

Tupakkateollisuus on 1970-luvulta lähtien kerännyt palkkalistoilleen sellaisia uskonoppineita, joiden koraanintulkinta on tupakalle salliva.  Aktiivisia ovat olleet varsinkin tupakkajätit Philip Morris (PM) ja British American Tobacco (BAT).  Tämä ilmenee tupakkayhtiöiden sisäisistä asiakirjoista, joita yhtiöt ovat joutuneet paljastamaan Yhdysvalloissa.  PM:n muistiossa vuonna 1985 nähtiin uhkakuvana se, että WHO oli alkanut yllyttää islaminuskon johtajia kieltämään tupakoinnin.  PM päätti laskea liikkeelle vastainformaatiota, jonka mukaan islam sallii muslimeille yksilökohtaisen vapauden ja nykyaikaiset elämäntavat.  BAT:n sisäisessä asiakirjassa vuodelta 2000 ilmaistaan huoli siitä, että WHO:n pyrkimykset liittää uskonto, erityisesti islam, tupakan käyttöön, alkavat kantaa hedelmää. 

Vuonna 1996 BAT:n markkinointiosaston muistiossa mainitaan uhkatekijänä se, että äärimmäiset mielipiteet Afganistanin kaltaisista fundamentalistimaista voisivat saada aikaan teollisuudelle vaarallisen hurrikaanin.  Toisessa BAT:n muistiossa vuodelta 1996 sanotaan: Meidän täytyy löytää liittolaiseksemme nimekäs uskonoppinut, mieluimmin al-Azhar yliopistosta Kairossa, antamaan lausuntoja ja opetusta, jonka mukaan tupakkaa ei kielletä Koraanissa.


Ei tupakkateollisuudella mitään suurta hätää ole Islamin alueella. Tupakoivia islaminuskoisia miehiä on Indonesiassa 91 miljoonaa, Bangladeshissa 37 miljoonaa, Intiassa 25 miljoonaa, Turkissa 18 miljoonaa ja Egyptissä 16 miljoonaa.  Myös EU:ssa muslimiväestön keskuudessa tupakointi on yleisempää kuin valtaväestöllä.  EU:n alueella muslimimiehissä on runsaat kaksi miljoonaa tupakoitsijaa.  Tupakkateollisuuden ei tarvitse pelätä, että tupakointi loppuisi islaminuskon maista.  Kyse on vain siitä, vaikuttaako uskonto kulutukseen supistavasti.  Jos kulutus vähenee 1 %:lla, se merkitsee miljardien dollareiden menetystä vuosittain.  Toisaalta tupakkayhtiöissä tiedetään, että tupakka tappaa maailmassa joka vuosi yli 6.000.000 miljoonaa ihmistä, joten tupakan kulutuksen väheneminen 1 %:lla säästäisi yli 60.000 ihmishenkeä vuodessa.  Vainajia kertyy suuret määrät, mutta sehän ei tupakkayhtiöiden myyntiponnisteluita hillitse.

perjantai 18. syyskuuta 2015

NICOPOINT-SÄHKÖSAVUKKEET TAPPAVINA TERVEYSTUOTTEINA

I  NICOPOINT-MAINOKSET           

Sain sähköpostiini NICOPOINT-sähkösavukkeiden mainoksen, jossa sanotaan näin:

”Sähkötupakka on ainoa tupakoinnin lopettamisen väline, joka luo tupakoinnin elämyksen, mutta säästää käyttäjänsä tupakansavun sisältämältä n. 4 000 haitalliselta aineelta. Nikotiinia sisältävän sähkötupakan käyttö tyydyttää niin henkisen, fyysisen kuin sosiaalisenkin tarpeen. Sähkötupakan käyttö on noin 80 prosenttia perinteistä tupakointia halvempaa. Sähkötupakka ei savuta, joten se ei aiheuta vaaratilanteita eikä passiivisen tupakoinnin haittoja.”
”Ainoana Suomessa sähkösavukkeemme turvallisuutta on tutkittu yliopistossa.”

”Toisin kuin tavallinen tupakka, sähkötupakka ei sisällä myrkkyjä.  Ei tervaa, häkää tai muita tupakan tuhansista myrkyistä.  Nicopoint-sähkötupakka on turvallinen tupakan korvike.”

”Nicopointissa on nikotiinia, joten et kärsi vieroitusoireista.

”Voit sauhutella riskittömästi, sillä sähkösavukkeessa ei ole niitä yli 6.000 myrkkyä tai yli 50 syöpää aiheuttavaa ainetta, joita poltat jokaisen tavallisen tupakan mukana.”

”Nicopoint höyrystää nestettä, jonka voi puhaltaa ulos aivan kuten tavallisen savukkeen savun, mutta ilman, että kärsisit tavallisen tupakan myrkyistä.”

”100 % TURVALLINEN”


II  LÄÄKETIEDE

Viimeisimpien lääketieteen tutkimusten mukaan sähkösavukkeet ovat vähemmän haitallisia kuin tavalliset savukkeet, mutta eivät haitattomia: sähkösavukkeiden haitallisuus on 20 – 30 %:n luokkaa verrattuna tavallisiin savukkeisiin.  Sähkösavukkeet aiheuttavat nikotiiniriippuvuutta, joka luokitellaan lääketieteessä krooniseksi taudiksi.  Osa sähkösavukkeiden myrkyistä on karsinogeeneja, siis syöpää aiheuttavia.  Nikotiinihöyry vahingoittaa lisäksi sydäntä ja verisuonia ja kohottaa sydäninfarktien vaaraa.  Raskaana olevien naisten tulisi välttää sähköhöyryä siksi, että se saattaa vahingoittaa raskauden kehittymistä ja sikiötäkin.  Lievempiä haittavaikutuksia ovat silmien, nenä ja nielun ärsyyntyminen.

Tämän mukaan sähkösavuke on tappava tuote.  Se ei ole yhtä tappava kuin tavallinen savuke, mutta tappava kuitenkin.


III  RIKOSLAKI

Kun minulle on lähetetty valheellisia mainoksia, olen rikosoikeuden katsannossa asianomistajan asemassa.  Valheelliset Nicopoint-mainokset saattavat täyttää useita eri rikostunnusmerkistöjä.  Kyseeseen voi tulla rikoslain 44 luvun 1 §:ssä säädetty terveysrikos, rikoslain 21 luvun 13 §:n mukainen vaaran aiheuttaminen, rikoslain 34 luvun 4 §:n mukainen terveyden vaarantaminen, rikoslain 34 luvun 5 §:n mukainen törkeä terveyden vaarantaminen tai rikoslain 21 luvun 2 §:n mukainen murhayritys


Joku voisi kysyä, miksi en tee poliisille rikosilmoitusta, kun näyttö näistä rikoksista on kirjallinen, siis helposti todistettava.  En tee rikosilmoitusta siksi, että se ei johtaisi mihinkään.  Poliisi katsoisi, ettei ilmoitus ylitä tutkintakynnystä.

maanantai 31. elokuuta 2015

KOTIRYSSÄ PEILISSÄNI



Elokuvataiteen professori Lauri Törhönen on julkaissut muistelmateoksen “Kotiryssä peilissäni”.  Teoksen nimi selittyy näin:

”Katsoin peiliin ja näin.  Olin aivan selvästi venäläisen näköinen.  Ryssä, vaikka sanaa ei saanut silloin vielä moneen vuoteen lausua.”

Kirjoittaja ei selitä, minkä näköinen venäläinen on ja miten hän eroaa suomalaisesta.  Minusta Lauri Törhönen on aivan selvästi suomalaisen näköinen.  Ryssällä, Venäjällä ja Neuvostoliitolla on suuri osa Törhösen muistelmissa.  Hän ei pidä kommunismista eikä pitänyt Neuvostoliitosta, mutta venäläisistä ihmisistä hän näyttää kyllä pitävän.  Ammatillinen yhteys venäläisiin Lauri Törhösellä on ollut muun muassa hänen toimiessaan apulaisohjaajana Helsingissä kuvatuissa amerikkalaiselokuvissa Punaiset (1981) ja Gorkin puisto (1983).

”Kotiryssässä” on 431 sivua, mutta se on niin tiivistä tekstiä, että sen sisältö vastaa paljon paksumpaa opusta.  Lauri Ilmari Törhönen, lentäjän poika, on syntynyt 16.8.1947 ja on siten juuri täyttänyt 68 vuotta.  Hänen kirjaansa voidaan pitää muistelmateoksena, mutta lopullisten muistelmien aika ei ole vielä tullut.  Mies jatkaa yhä uraansa ja saamme varmasti nähdä vielä uusia suorituksia ja seikkailuja.

Teos jakautuu 56 otsikoituun lukuun.  Tekijän mielenkiinto ulottuu valtavan laajalle.  Poimitaanpa muutamia esimerkkejä: elokuva, teatteri, televisio, näyttelijät, ohjaajat, naiset, urheilu, musiikki, alkoholi, rasismi, autojen rekisterikilvet, liikenne, julkkikset, arkkitehtuuri, narsismi, karhu ja Nokia.  Ja sitten: taistolaiset, demokratia, kapitalismin olemus, suomettuminen, DDR.  Lauri Törhönen ei, yllättävää kyllä, käsittele omaa poliittista uraansa.  Hän oli kaksi vaalikautta (1999 – 2000) Kokoomuksen edustajana Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Kirjan perusteella tärkeintä Lauri Törhösen elämässä on ollut elokuva.  Hän mainitsee seuraavat ohjaukset vuosilta 1984 - 2012: Palava enkeli, Riisuminen, Jään kääntöpiiri, Insiders, Ameriikan raitti, Requiem, Kasvoton mies, Hylätyt talot, autiot pihat, Raja 1918, Vares – Huhtikuun tytöt, Vares – Sukkanauhakäärme, Vares – Uhkapelimerkki ja Vares – pimeyden tango.  Nämä ovat elokuvia.  Muistelijan ansioluetteloon kuuluvat vielä muutama jakso Salatut elämät -televisiosarjasta, joukko mainosfilmejä ja Harri Holkerin vaalivideo.  Elokuva on muistelijalle selvästi tärkeämpi kuin ammatit valtaosalle ihmisistä.  Minä olen lakimies, mutta en ole milloinkaan välittänyt juridiikasta sen kummemmin.  Elatus on tullut lakihommista – siinä kaikki. 

Lauri Törhönen kirjoittaa:

”Karkeasti ottaen kaikki elokuvat kertovat vallasta tai rakkaudesta, vallasta tai seksistä.”

Ja näin:
                      ”Elokuvaohjaajan työtä on maailman luominen.”

Muistelija käsittelee luomista paljon laajemminkin.  Hän ei ilmeisestikään pidä totena niitä kertomuksia maailmankaikkeuden synnystä, joita meille Suomessa on koulujen uskontotunneilla opetettu.  Hän kirjoittaa jumalasta pienellä j:llä ja raamatusta pienellä r:llä.  Raamattu – Kalevalan tavoin -  on sekava kokoelma tarinoita, joka sisältää tahatonta komiikkaa.  Kalevala alkaa isolla K:lla.  Törhönen uskoo Darwiniin, evoluutioon ja luonnontieteisiin ja näyttää tässä optimismilta, mutta toteaa tämän jakson lopussa:

”Edes insinööri ei voi enää keksiä mitään, joka onnistuisi korjaamaan sen maailmanlopun väistämättömyyden, jonka televisio on luonut.”

Kirjan mukaan ammatit jakautuvat niihin, joissa kosketaan toista ihmistä ja joissa ei kosketa, ja myös niihin, joissa kuolema on läsnä tai joissa se torjutaan.  Ja sitten on ammatti, johon on helppo päästä:

”On turhaa esittää olevansa taiteilija.  Siihen riittää, kun ostaa baskerin ja kasvattaa viikset.”

Teoksessa on valtava määrä erikoisia yksityiskohtia.  Laurin lentäjä-isä teki vuonna 1933 moottorivian vuoksi 33 pakkolaskua.  Irma Seikkula toi miehelleen Toivo Mäkelälle lounaaksi lihariisipasteijan, vaikka tiesi, että Mäkelä syö vain munariisipasteijoita.  YLE maksoi Lauri Törhöselle ”mastorahaa” siitä, että hän joutui kuvauksissa olemaan yli kymmenen minuuttia yli kolmen metrin korkeudessa.


Värikäs elämä ja värikäs kirja!

tiistai 18. elokuuta 2015

POLKUPYÖRÄILIJÄN KUOLEMA

Henkilöauton kuljettaja ajoi keskiviikkona 12.8. pyöräilijän kuoliaaksi Tukholmankadulla.  Todistajien mukaan autoilija aiheutti törmäyksen tahallaan.  Poliisi käsittelee asiaa surmana eli lieventävien asianhaarojen vallitessa tehtynä tappona.  Totesin US:n mielipidekirjoituksessa 15.8., että jos autoilija aiheutti pyöräilijän kuoleman tahallaan, kyseessä oli tappo eikä surma.  Kirjoitusta kommentoitiin muun muassa näin:

”Mutta miksi Aurejärvi se mielestäsi olisi tappo, jos autoilijan tarkoitus ei ollut ollenkaan surmata pyöräilijää, vaan pelkästään pelotella?”

Rikoslaissa tahallisuus määritellään seuraavasti:

”Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.”

Tahallisuutta on kolme eri muotoa: tarkoitustahallisuus, varmuustahallisuus ja todennäköisyystahallisuus.  Julkisuudessa esiintyneiden tapahtumatietojen mukaan autoilijan tarkoituksena ei ollut pyöräilijän tappaminen eikä hän pitänyt pyöräilijän kuolemaa kiilaamisensa varmana seurauksena. Kyseessä voisi kuitenkin olla tahallisuuden lievin aste: todennäköisyystahallisuus.  Vaikuttaa siltä, että autoilijan tarkoitustahallisuus ulottui pyöräilijän kaatamiseen.  Sen jälkeen on arvioitava, ulottuiko autoilijan todennäköisyystahallisuus pyöräilijän kuolemaan saakka.

Tukholmankadun autoilija tuomitaan todennäköisesti joko taposta tai törkeästä kuolemantuottamuksesta.  Näiden rikosten rajanvedolla on suuri merkitys.  Rangaistus taposta on 8 – 12 vuotta vankeutta, rangaistus törkeästä kuolemantuottamuksesta 4 kuukautta – 6 vuotta vankeutta. 


On hyvä, että tätä tapausta käsitellään julkisuudessa.  Polkupyöräilijän ”kouluttaminen” voi johtaa autoilijalle vakaviin seuraamuksiin.

lauantai 15. elokuuta 2015

PYÖRÄILIJÄN LIEVÄ TAPPAMINEN

Autonkuljettaja ajoi keskiviikkona pyöräilijän kuoliaaksi Tukholmankadulla.  Kun autoilija todistajien mukaan törmäsi pyörään tahallaan, poliisi tutkii tapausta mahdollisena surmana.  Surma on käytännössä harvinainen rikostyyppi.  Siitä säädetään rikoslain 21 luvun 3 §:ssä näin:

”Jos tappo, huomioon ottaen rikoksen poikkeukselliset olosuhteet, rikoksentekijän vaikuttimet tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty, rikoksentekijä on tuomittava surmasta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.”

Puhe pelkästä surmasta on yllättävää.  ”Rikoksen poikkeukselliset olosuhteet”.  Mitä poikkeuksellista tässä oli?  Kyseessähän oli aivan tavallinen arkipäivän tilanne.

”Rikoksentekijän vaikuttimet.”  Vaikuttimina olivat kai halu kostaa ja opettaa pyöräilijää.

”Muut rikokseen liittyvät seikat.”  Mitä muuta tässä nyt olisi?

”Tappo on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty.”  Mitä lieventäviä asianhaaroja tähän liittyi?

Rikoslain valmistelutöissä todetaan surmasta:

”Esimerkkinä voidaan mainita henkirikos olosuhteissa, joissa joku surmaa toisen kokemansa poikkeuksellisen järkytyksen vuoksi, ilman että tekijän syyntakeisuuden katsottaisiin vähentyneen.”

Kokiko autoilija poikkeuksellisen järkytyksen, kun pyöräilijä näytti hänelle keskisormea? 

Jos teko katsotaan tahalliseksi, autoilija pitäisi tuomita taposta, josta rangaistus on 8 – 12 vuotta.  Tuomio pelkästä surmasta antaisi kansalaisille todella erikoisen viestin liikennekäyttäytymisen vaatimuksista.

perjantai 14. elokuuta 2015

Baabelin Torni Televisiossa

TV 1:n ”Mun heimo” -sarjassa esiteltiin maanantaina 11.8. Jehovan todistajia.  Jehovan todistajien kokouksessa puheenjohtaja asetti kysymyksen: 

”Miksi ihmiset eivät enää puhu yhteistä kieltä?” 

Yksi osanottajista vastasi: 

”Koska Nimrodin päivinä ihmiset kapinoivat Jehovaa vastaan ja kokoontuivat yhdessä rakentamaan tornia itsensä kunniaksi.  Sen takia Jehova sitten laittoi heidät puhumaan eri kieliä, jotta he eivät enää ymmärtäisi toisiaan.”

Puheenjohtaja ja yleisö hyväksyivät vastauksen.  Kysyin asiaa eräältä valtakirkkomme papilta ja hänen mukaansa vastaus perustui Raamattuun, Mooseksen Ensimmäisen Kirjan 11 lukuun.  Tämän mukaan TV 1 jakoi tärkeää tietoa Raamatun sisällöstä.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Tupakan myynti-ikäraja 20 vuodeksi

Kaliforniassa ja Havaijilla ovat käsiteltävinä lakiesitykset tupakan myynti-ikärajan nostamisesta 18 vuodesta 21 vuoteen.  Tupakointi aloitetaan useimmiten lapsena tai nuorena ja 21 vuoden ikäraja vähentäisi tuntuvasti uusien tupakoitsijoiden määrää.  Tupakkateollisuus kohdistaa markkinointinsa ennen kaikkea nuoriin ja teollisuus myös vastustaa ikärajan kohottamista.

Suomessakin on vireillä tupakkalain uudistaminen.  Hallituksen esitys tupakkalain muuttamiseksi (kiristämiseksi) annetaan kuluvan vuoden lopussa ja uudet säännökset tulevat voimaan toukokuussa.  Meillä monet asiantuntijat katsovat, että ikäraja olisi tässä vaiheessa sopiva kohottaa 20 vuodeksi.  Se olisi järkevä muutos ja vähentäisi varmasti tupakoinnin aloittajia.  Lisäksi tämä uudistus vahvistaisi nykyistä 18 vuoden ikärajaa, joka vuotaa.  Alle 18-vuotiaat, 14 – 17-vuotiaat, saavat savukkeita 18 vuotta täyttäneiltä kavereiltaan.  Kun ikäraja on 20 vuotta, se vuotanee vain 16 – 19 -ikäisiin.


Tupakkalain muutosta valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä.  Toivottavasti ministeri Juha Rehula kannattaa 20 vuoden ikärajaa.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Homo homini lupus - Ihminen ihmiselle Sasi

Kansanedustaja Kimmo Sasin johtama perustuslakivaliokunta aiheutti vuonna 2010 suuren vahingon ihmisten terveydelle.  Hallitus esitti, että tupakkalaissa kiellettäisiin henkilöautossa tupakoiminen silloin, kun autossa on alle 18-vuotiaita lapsia.  Esityksen perustana olivat terveydelliset syyt.  Autossa on niin vähän tilaa, että jo yksikin poltettu savuke nostaa hengitysilman myrkkypitoisuuden terveydelle vaaralliseksi.  Suomessa yhdeksän prosenttia vanhemmista polttaa autossa lasten läsnä ollessa, ja tämä aiheuttaa lapsille astmaa, allergista nuhaa ja keuhkoputkentulehdusta.  Kun meillä on alle 18 -vuotiaita lapsia lähes miljoona, tupakansavulle altistuvia lapsia on tuhansia.  Tässä olisi painava syy kieltää tupakointi yksityisautoissa lasten läsnä ollessa.

Perustuslakivaliokunta esti tupakointikiellon ratkaisussaan 5.5.2010.  Valiokunnan mukaan kielto olisi ulottunut ”varsin syvälle yksityiselämän piiriin”, se olisi rajoittanut tupakoitsijan ”henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta”, ”henkilökohtaista vapautta” ja ”yksityiselämän suojaa”.  Kielto olisi siten edellyttänyt perustuslain muuttamista, joten se oli jätettävä pois laista.

Perustuslakivaliokunta puhui ”yksityiselämästä” ja muista perusarvoista, vaikka kyse on tupakoitsijan mukavuudenhalusta ja itsekkyydestä


Perustuslakivaliokunnassa on 17 jäsentä, mutta sen ratkaisuun vaikutti olennaisesti kansanedustaja Kimmo Sasi.  Sasi vastusti tupakoitsijan ”holhoamista” sekä perustuslakivaliokunnassa että eduskunnan täysistunnossa.  Uusi esitys tupakkalain kiristämiseksi annetaan kuluvan vuoden lopussa.  Kun Kimmo Sasi nyt putosi eduskunnasta, lakiesityksellä on tällä kertaa paremmat mahdollisuudet tulla hyväksytyksi.

maanantai 4. toukokuuta 2015

Oikeustaistelu sähkösavukkeista

Sähkösavukkeita kaupataan haitattomina tuotteina.  Yhdysvalloissa tämä menettely on viety tuomioistuimen tutkittavaksi.  Kaliforniassa on 28.4.2015 nostettu kuluttajansuojalakiin perustuva ryhmäkanne, jossa Lorillard-tupakkayhtiöitä syytetään Blu-sähkösavukkeiden valheellisesta markkinoinnista.  Lorillardin mainoksissa sähkösavukkeita verrataan tavallisiin savukkeisiin ”turvallisempina”, ”terveellisempinä” ja ”viisaampina” vaihtoehtoina.  Lorillard jättää kertomatta, että sähkösavukkeiden höyryssä on karsinogeenejä ja muita myrkyllisiä aineita ja että nämä myrkyt vahingoittavat myös sivullisia.

Kalifornian ryhmäkanteessa vaaditaan ryhmän jäsenille vahingonkorvauksia ja Lorillard-yhtiön valheellisen markkinoinnin kieltämistä.  Oikeudenkäynti kestää kauan, ehkä useita vuosia, mutta se ei varmasti jää lajissaan viimeiseksi.  Ensimmäinen tavallisia savukkeita koskeva vahingonkorvausprosessi aloitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1954 ja nämä prosessit jatkuvat yhä.

Suomessa kuluttajat eivät voisi ajaa tällaista kannetta.  Sähkösavukkeiden markkinointiin on tulossa rajoituksia Suomen tupakkalain kokonaisuudistuksessa.  Tupakkalakia ollaan tiukentamassa EU:n tupakkatuotedirektiivin nojalla ja uudistukset saatetaan voimaan keväällä 2016.  Kun sähkösavukkeet otetaan tupakkalain soveltamispiiriin, ne eivät pääse meillä leviämään kovin laajaan käyttöön.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Espoon kaupungin eettiset ohjeet

Hufvudstadsbladet-lehdessä 10.2. toimittaja Tommy Pohjola käsitteli Espoon kaupungin 28.1.15 julkistamaa toimintakoodia ”Espoon eettiset periaatteet ja käytännön toimintatavat”.  Pohjolan mukaan kyseessä on todellinen ”nollapaperi”, täysin abstrakti, piinallisen lapsellinen ja tyhjä.  Paperissa kielletään varastaminen ja lahjusten ottaminen, mutta mitä järkeä siinä on, kun nämä teot on jo kielletty laissa.

Tommy-pojalle on sattunut paha erehdys.  Laissa ei suinkaan kielletä varastamista eikä lahjontaa.  Varkaudesta säädetään rikoslaissa:

”Joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta, on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.”

Varastamista ei siis kielletä; laissa vain sanotaan, että siitä voi saada sakkoa tai vankeutta.  Sama koskee lahjuksen ottamista: teko ei ole kielletty, mutta seurauksena voi olla sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.


Tästä huomataan, että Espoon kaupunki on lähtenyt edelläkävijänä aivan uusille urille.  Varastaminen ja lahjonta on vihdoinkin kiellettyä!  Lehti on kääntynyt, kuuluu historian havinaa.  Espoo on astunut täysin uuden toimintakulttuurin aikaan: kyseessä ei ole mikään nollapaperi, vaan jykevä toimintaohje virkamiesten jokapäiväistä aherrusta varten.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Tupakkataudit veronmaksajilta tupakkateollisuuden kustannettaviksi

I Tupakan aiheuttamat kustannukset vuosina 2015 - 2040

Suomen tupakkapolitiikan tavoitteena on tupakan häviäminen yhteiskunnasta vuoteen 2040 mennessä. Vuonna 2013 suomalaisista 15 – 64 -vuotiaista tupakoi päivittäin 16 %.  Seuraavien 25 vuoden aikana tupakoivien määrän tulisi alentua 0 – 2 %:iin.  Välitavoitteena on, että vuonna 2020 päivittäin tupakoivia on enintään 10 %. 

Tämä on oikea tavoite, mutta siihen edetessä tupakka ehtii aiheuttaa valtavasti vahinkoja.  Tupakka tappaa yli 4.000 ihmistä vuodessa ja vammauttaa vielä useampia.  Tupakoinnin vähetessä nämä luvut supistuvat, mutta eivät lakkaa täysin edes vielä vuonna 2040.  Vuoteen 2040 mennessä tupakka ilmeisestikin aiheuttaa meillä yli 100.000 ihmisen kuoleman.

Sama koskee tupakan aiheuttamia taloudellisia kuluja.  Tupakkasairauksien kokonaiskustannukset yhteiskunnalle muodostuvat muun muassa menetetyistä elinvuosista, sairaanhoitokustannuksista, poissaoloista työstä ja työkyvyttömyyseläkkeistä.  Sairauskulujen määrä on noin 1.800 miljoonaa euroa vuodessa ja menetettyjen työpanosten 500 miljoonaa euroa.  Tupakoitsijat maksavat savukeaskin hintaan sisältyvää tupakkaveroa noin 800 miljoonaa euroa vuodessa, ja kun tämä summa vähennetään kuluista, yhteiskunnan vuositappioiksi jää 1.500 miljoonaa euroa.  Vuoteen 2040 mennessä eli 25 vuoden aikana yhteissummaksi tulee 37.500 miljoonaa eli runsaat 37 miljardia euroa.  Nämä luvut ovat epätarkkoja ja epävarmojakin, mutta todennäköisesti osapuilleen oikeita.

Tupakasta johtuvat inhimilliset kärsimykset ovat valtavat.  Niitä ei voi mitata eikä arvottaa.  Seuraavassa käsittelen rahaa.


II Verovarojen kohdentaminen

Suurin osa tupakan aiheuttamista sairauskustannuksista koskee sydän- ja verisuonitautien, erilaisten syöpien ja hengityselinsairauksien hoitoa.  Näistä osa todentuu jo tupakoitsijoiden nuorella iällä, mutta valtaosa vasta elämän loppupäässä, 60-vuotiaana tai sitä vanhempana.

Voidaan kysyä, onko järkevää panostaa pääosa hoitokuluista jo syntyneisiin keuhkosyöpiin ja muihin pitkän tupakoinnin aikaansaamiin terveyshaittoihin.  Kuluja voitaisiin kohdentaa enemmän 20 – 50 -vuotiaisiin tupakoitsijoihin, jotka pyrkivät irti savukkeista.  Sairauksien ennalta ehkäisyhän on kannattavampaa kuin niiden parantaminen.  Tämän vuoksi varoja olisi suunnattava voimakkaammin tupakasta vierottamiseen.  Tupakoitsijoista 70 % haluaisi lopettaa polttamisen ja heitä voitaisiin tukea yhteiskunnan verovaroin tekemällä korvaushoito heille maksuttomaksi tai ainakin paljon nykyistä halvemmaksi.

Meillä on nykyisin saatavilla usean tyyppisiä vieroituslääkkeitä.   Näistä Nicotinell ja Nicorette sisältävät nikotiinia, jota nautitaan tabletteina tai purukumin, laastarin tai inhalaattorin kautta.  Champix puolestaan sisältää varenikliinia ja Zyban bubrobionia.  Eri tupakoitsijoille soveltuvat eri tyypin lääkkeet, mutta melkein jokainen tupakoitsija voisi saada jostakin lääkkeestä tukea tupakoinnin lopettamiseen. 

On ilmeistä, että veronmaksajille olisi edullisempaa kustantaa näiden lääkkeiden hinta pikemmin kuin maksaa myöhemmin vakavien tupakkatautien hoitamisesta.  Nykyisin vain Champix kuuluu sairausvakuutuksen piiriin ja sekin vain rajallisesti.  Champixin korvattavuus koskee yhtä, enintään 24 viikon hoitojaksoa ja KELA maksaa hinnasta 35 %.  Vuonna 2014 Champixin KELA-korvauksia sai 2.130 tupakoitsijaa ja korvausten yhteissumma oli 159.000 euroa.  Jos nämä yli 2.000 ihmistä pääsivät tällä keinolla irti tupakasta, veronmaksajien rahat tuottivat taloudellista hyötyä.  Mikäli tämän lääkkeen käyttäjiä olisi ollut 200.000, korvausmäärä olisi ollut 15.900.000 euroa.  Kaikki lähes 1.000.000 tupakoitsijaa olisi voitu hoitaa noin 80 miljoonalla eurolla, joka on pikku raha verrattuna nykyisiin kustannuksiin.

Nämä laskelmat ovat tietenkin teoreettisia ja epärealistisia.  Ne eivät kuitenkaan ole täysin vääriä.  On varmaa, että rahan panostaminen tupakasta vierotukseen olisi pitkänä aikana veronmaksajille eduksi.  Tämä suunnanmuutos toteutuu, jos poliittiset päättäjät tahtovat.  Sosiaali- ja terveysministeriön Tupakkapoliittisessa toimenpideohjelmassa 2014:10 todetaan:

”Tupakkariippuvuuden hoitoon käytettävät lääkkeet tulisi korvata saira­usvakuutuksesta.
Vieroituslääkkeiden hinnalla on merkitystä erityisesti niille tupakoiville, joil­la on heikompi sosioekonominen asema. Tässä ryhmässä tupakoinnin lopettami­sen tuki on erityisen tärkeää terveyserojen kaventamisen näkökulmasta. Lääk­keiden hintalautakunta voi hakemuksesta myöntää lääkkeelle korvattavuuden.


III Maksajiksi tupakkayhtiöt

Sikäli kuin kaikkien tupakasta johtuvat kulut maksetaan verovaroista, varojen kohdentaminen tupakasta vierotukseen on järkevää.  Näitäkään kustannuksia ei yhtä kaikki pitäisi sälyttää veronmaksajille. Oikeita maksajia olisivat kansainväliset tupakkayhtiöt Philip Morris, British American Tobacco ja Imperial Tobacco, joiden hallussa Suomen savukemarkkinat ovat.  Nämä yhtiöt valmistavat savukkeita ulkomailla, tuovat niitä Suomeen, markkinoivat niitä kaikin mahdollisin keinoin, vievät voitot ulkomaille ja jättävät vahingot Suomeen. 

Tämäkin ajatus on jo esitetty tupakkaa koskevassa keskustelussa.  Esimerkiksi Tupakkapoliittisen kehittämistyöryhmän mukaan tupakkasairauksien hoidon rahoitus tulisi siirtää veronmaksajilta tupakkateollisuuden rahoittamalle vakuusrahastolle.  Tämä siis koskee kaikkia tupakkasairauksia eikä pelkästään vierotushoitoja. 

Sikäli kuin kyse on yksinomaan vierotuslääkkeistä, tupakkayhtiöt voitaisiin panna maksamaan jo nyt. Tupakkayhtiöt aiheuttavat tupakoitsijoille nikotiiniriippuvuuden tarkoituksellisesti, joten yhtiöiden syyllisyys on tarkoitustahallisuutta eli tahallisuuden suurinta luokkaa.  Yhtiöt tähtäävät savukkeiden kemiallisessa suunnittelussa nimenomaan tupakoitsijoiden koukuttamiseen. Keuhkosyöpää ja muita vastaavia tupakkatauteja tupakkayhtiöt eivät nimenomaisesti pyri aiheuttamaan, joten kyse on tältä osin ”vain” varmuustahallisuudesta.

Vierotuslääkkeiden hinta voitaisiin siirtää tupakkayhtiöille ryhmäkanteella tai usealla eri ryhmäkanteella.  Mahdollisuudet tähän antaa vuoden 2007 ryhmäkannelaki.  Ryhmien jäsenet saisivat kukin keskimäärin vain 1.000 euron korvauksen, mutta kun ryhmät sisältäisivät satoja tuhansia tupakoitsijoita, kokonaissumma nousisi suureksi.  Samalla Suomi antaisi edelläkävijänä esimerkin, jota voitaisiin seurata muissakin maissa.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Saako tuomareita sanoa tyhmyreiksi?

I Apulaisvaltakunnansyyttäjän vapauttava päätös

Olen arvostellut useita nimeltä mainitsemiani oikeuslaitoksen edustajia suorasukaisesti kirjassani ”Kovaa peliä” vuosina 2013 ja 2014.  Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on todennut päätöksessään 20.1.2015, ettei kirjani anna aihetta kunnianloukkaussyytteisiin.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei kerro, minkälaista arvostelua olen harrastanut.  Otetaanpa tähän yksi esimerkki. 

II Esimerkki tuomarien arvostelusta

Kerron kirjassani sivuilla 130 – 131 siitä, miten Suomen tupakkateollisuus on jatkuvasti taistellut savukerasioihin merkittyjä viranomaisten varoituksia vastaan.  Varoitukset oli pidettävä mahdollisimman epämääräisinä ja mahdollisimman huonosti erottuvina.  Vuosina 1984–1985 tupakkayhtiöt painostivat lääkintöhallituksen luopumaan keuhkosyöpää koskevasta varoitusmerkinnästä.  Seuraavassa on suora lainaus kirjastani:
”Vuosien 2005–2010 kevytsavukejutun tuomiossa käräjätuomari Elina Haapasalo kirjoitti 10.10.2008 näin:
’Viranomaistoimien estäminen ja viivyttäminen.
Käräjäoikeus toteaa, että kantajan väitteen merkitys suhteessa hänelle aiheutuneeseen vahinkoon on jäänyt asiassa etäiseksi.’

Hovioikeudenneuvos Tapio Vanamon 31.5.2010 antamassa tuomiossa lukee:
’Kantajan väitteen mukaan Amer ja Suomen Tupakka ovat pyrkineet estämään viranomaisia varoittamasta kuluttajia savukkeiden terveysvaaroista vastustamalla ja viivyttämällä savukeaskeihin painettavia varoitusmerkintöjä sekä pyrkimällä vaikuttamaan varoitusmerkintöjen ulkoasuun, asiasisältöön ja havaittavuuteen.’

’Savukeaskien varoitustekstit ovat tulleet pakollisiksi vuonna 1978 huolimatta tupakkateollisuuden vastustuksesta. Asiassa ei ole myöskään esitetty perusteluja sille, millä tavoin väitetyt toimenpiteet olisivat olleet omiaan aiheuttamaan vahinkoa kantajalle.’

Niinpä niin ja joopa joo. Painostus ja muut estelytoimet olivat kohdistuneet terveysviranomaisiin, joten ne ovat jääneet suhteessa tupakoitsijoihin ”etäisiksi”. Näin totesi käräjätuomari Elina Haapasalo, 57-vuotias nainen. Hovioikeudenneuvos Tapio Vanamo, 57-vuotias mies, puolestaan katsoi, että vaikuttaminen varoitusmerkintöjen ulkoasuun, asiasisältöön ja havaittavuuteen ei ollut ”omiaan” aiheuttamaan vahinkoa kantajalle.

– Make it simple.

Tämä koskee kaikkea asianajoa niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa ja kaikissa muissakin maissa. Tuomarit saattavat olla täysiä pölkkypäitä ja laiskiaisia. Minä en ollut onnistunut tekemään asiasta riittävän ”yksinkertaista”. 

Syy-yhteysketjuun kuului kolme osallista: 1. tupakkayhtiö 2. terveysviranomainen 3. tupakoitsija. Sikäli kuin tupakkayhtiö onnistui saamaan varoitusmerkinnän sisällöltään lieväksi tai näkyvyydeltään epäselväksi, vahinko ulottui tupakoitsijaan, joka näki varoitustekstin. Yhtiön menettely ei siten jäänyt tupakoitsijan vahinkoon nähden ”etäiseksi”. Menettely on lisäksi ollut ”omiaan” aiheuttamaan vahinkoa nimenomaan kuluttajille eikä ollenkaan lääkintöhallitukselle. Monimutkaisten syyketjujen hahmottaminen oli ylivoimaista tuomareille Haapasalo ja Vanamo. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että näin yksinkertaisen kausaliteetin näkee selkeästi jo 10-vuotias lapsi.

Stanley Kramerin vuonna 1961 ohjaamassa elokuvassa ”Nurnbergin tuomio” kuvattiin oikeudenkäyntiä, jossa neljä saksalaista lakimiestä oli syytteessä natsien hirmutekojen laillistamisesta. Natsit olivat muun muassa pyrkineet puhdistamaan rotua sterilisoimalla kehitysvammaisia ihmisiä. Oikeudessa kuultiin yhtä uhria, jota näytteli Montgomery Clift. Puolustusasianajaja Maximilian Schell sanoi Cliftille:

– Muodostakaa järkevä lause sanoista ”jänis”, ”pelto” ja ”juosta”.

Clift ei suoriutunut tehtävästä. Olen melko varma, että suurin osa suomalaisista virkatuomareista suoriutuisi tästä koetuksesta.”


III Kunnianloukkausrikoksen kriteerit

Tässä oli siis suora sitaatti kirjastani.  Kunnianloukkauksen tunnusmerkistö ei täyty pelkästään sillä, että sanoo tuomiota vääräksi tai suorastaan typeräksi, jos tosiasiat ovat paikallaan.  Tuomareiden henkilökohtainenkin arvostelu on sallittua tiettyyn rajaan saakka.  Tässä sanon eri maiden tuomareista, että nämä saattavat olla täysiä pölkkypäitä ja laiskiaisia.  Kun tämä selvästi ulottui myös käräjätuomari Haapasaloon ja hovioikeudenneuvos Vanamoon, ollaan lähellä kunnianloukkauksen rajaa.  Haapasalo ja Vanamo ovat lukeneet kirjani ja kuunnelleet korvat punaisina sitä koskevaa keskustelua Helsingin käräjäoikeuden ja hovioikeuden kahviossa ja muualla.  Haapasalo on tuohduksissaan sanonut, että Erkki Aurejärvi on ala-arvoinen ihminen.  Mutta eivät nämä tuomarit ole tehneet rikosilmoitusta kunnianloukkauksesta.  Olen siteerannut heidän tuomioitaan sanatarkasti oikein ja kunnianloukkaussyyte olisi sen vuoksi hankala ajettavaksi.

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

EI KUNNIANLOUKKAUSSYYTTEITÄ

Valtakunnansyyttäjänvirastossa on tutkittu, pitäisikö minut asettaa syytteeseen eräiden lakimiesten loukkaamisesta.  Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske antoi 20.1.2015 vapauttavan ratkaisun: ei syytteitä.  Huh!  Jos syytteet olisi nostettu, prosessi olisi aiheuttanut valtavan määrän vaivaa ja useiden vuosien ajanhukan ja olisin sen päätteeksi saanut vankeustuomion ja joutunut maksamaan suuren määrän vahingonkorvauksia.

Olen todennut vuosina 2013 - 2014 muistelmakirjassani ”Kovaa peliä” ja sanomalehtihaastatteluissa ja blogeissani, että useat nimeltä mainitut oikeuslaitoksen edustajat ovat eräissä ratkaisuissaan tehneet tahallista vääryyttä ja syyllistyneet tahallisiin virkarikoksiin ja että heidät tämän menettelyn vuoksi olisi erotettava viroistaan ja tuomittava vankilaan.

Nimeltä mainitsemiani juristeja ovat muun muassa oikeuskanslerit Paavo Nikula ja Jaakko Jonkka, korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvokset Kari Kitunen, Antero Palaja, Eeva Vuori ja Liisa Mansikkamäki, hovioikeudenneuvokset Immo Nikula, Martti Harsia ja Eero Arvo, käräjätuomari Elina Haapasalo, hovioikeudenneuvokset Tapio Vanamo, Anja Antila ja Esa Hakala, käräjätuomari Aira Joensuu ja oikeusneuvosmiehet Eeva Pekkanen, Björn Hellman, Antero Nuotto ja Evi-Maija Prusila

Mukana on siis edustajia Suomen oikeuslaitoksen ylimmästä johdosta.  ”Kovaa peliä”-kirjassani lukee sivulla 84:
”Korkeimman oikeuden tuomiossa enemmistöjäsenet Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki, Antero Palaja ja Eeva Vuori kirjoittivat 7.6.2001 tällä tavoin:

’Luotettavana pidettyä tutkimustietoa tupakan mahdollisista yhteyksistä keuhkosyöpään saatiin 1950-luvun alussa. Mainitun kymmenluvun loppupuolella katsottiin, että tupakoinnin ja keuhkosyövän välinen tilastollinen yhteys oli erittäin hyvin todistettu. Tutkimusten ei kuitenkaan katsottu antavan vastausta siihen, oliko kysymyksessä syy ja seuraus vai oliko todettu merkittävä korkea-asteinen tilastollinen yhteys sattumanvarainen. Myöhemmin tupakoinnin ja sairastumisalttiuden välillä on todettu tilastollisia yhteyksiä myös muiden hengityselinten sairauksien sekä muun muassa verisuonten kalkkeutumisen ja sepelvaltimotaudin kohdalla.’

Tilastollisia yhteyksiä! Sattumanvarainen tilastollinen yhteys! Ja tämä oli Suomen ylimmän oikeusasteen tekstiä. Nämä neljä tyyppiä olisi pitänyt potkaista ulos tuomarinvirasta ja passittaa johonkin laitokseen.

Esitän tällaista yksityiskohtia kymmenittäin.  Mainitsen jopa kaksi lahjomistapausta.  Oikeusneuvosmies Antero Nuotto sanoi nuorelle naiselle olevansa lahjottavissa seksisuoritusta vastaan.  Jos nainen olisi hyväksynyt tarjouksen, Nuotto olisi tehnyt vastineeksi virkarikoksen.  Nuotto on nykyään Pirkanmaan käräjäoikeuden laamanni.  – Käräjätuomari Aira Joensuu puolestaan yritti lahjoa erään lautamiehen.  Joensuu ehdotti, että lautamies ei merkitsisi tuomioon eriävää mielipidettä.  Palkkiona olisi ollut herastuomarin arvo.

Lähtökohtaisesti tällaiset väitteet täyttävät törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkit, mutta arvostelemani henkilöt eivät ole nostaneet syytteitä.  Lakimiespiireissä tämän on tulkittu merkitsevän sitä, että he vaikenemalla myöntävät kritiikin oikeaksi.  Kun he kaikki ovat juristeja, he osaisivat hakea oikeutta, jos kritiikki olisi perätöntä.

Oikeusjärjestyksessä on varauduttu myös tällaiseen tilanteeseen.  Vaikka kunnianloukkaukset ovat yleensä asianomistajarikoksia, niihin voidaan poikkeustapauksissa puuttua asianomistajista riippumatta.  Rikoslain 24 luvun 12 §:n 2 momentissa säädetään:

”Syyttäjä ei saa nostaa syytettä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.”

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen mukaan yleinen etu ei vaadi minun syyttämistäni.  Jos syytteet olisivat tulleet, niitä olisi käsitelty Helsingin käräjäoikeudessa, Helsingin hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa eli juuri niissä tuomioistuimissa, joiden tuomareita olen arvostellut.  En olisi saanut puolueetonta oikeudenkäyntiä, vaan rangaistukset olisi mitattu raskaimman jälkeen.

Kalske perustelee päätöstään muun muassa sillä, että sananvapauden soveltamisalaa on laajennettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.  Ratkaisuun on voinut vaikuttaa myös se, että minä olisin kunnianloukkausoikeudenkäynnissä saanut näyttää väitteeni toteen.  Tilanne olisi ollut kiusallinen, koska arvostelemieni henkilöiden menettely ei kestä päivänvaloa.

Tässä ollaan.  Sana on minulle vapaa ja oikeuslaitoksen öykkärit ovat vapaata riistaa.  Jatkan kritiikin esittämistä sikäli, kuin aihetta ilmenee.

maanantai 19. tammikuuta 2015

LASTEN TUPAKKA-ALTISTUKSEN VAIKUTTAJAYKSILÖITÄ

I Kansanedustaja Kimmo Sasi

Henkilöautossa tupakoiminen on pahaksi lasten terveydelle.  Meillä yhdeksän prosenttia vanhemmista polttaa autossa lasten läsnä ollessa, ja tämä aiheuttaa lapsille astmaa, allergista nuhaa ja keuhkoputkentulehdusta.  Kun Suomessa on alle 17 -vuotiaita lapsia lähes miljoona, tupakansavulle altistuvia lapsia on tuhansia.  Tässä olisi painava syy kieltää tupakointi yksityisautoissa lasten läsnä ollessa.

Hallitus esitti kieltoa tupakkalakiin vuonna 2009, mutta eduskunnan perustuslakivaliokunta esti sääntelyn ratkaisussaan 5.5.2010.  Valiokunnan mukaan kielto olisi ulottunut ”varsin syvälle yksityiselämän piiriin”, se olisi rajoittanut tupakoitsijan ”henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta”, ”henkilökohtaista vapautta” ja ”yksityiselämän suojaa”.  Kielto olisi siten edellyttänyt perustuslain muuttamista, joten se oli jätettävä pois laista.

Perustuslakivaliokunta asetti tupakoitsijan mukavuudet lasten terveyden edelle.  Valiokunta punnitsi vastakkain kahta perusoikeutta, ja vaaka painui itsekkään tupakoitsijan hyväksi. 

Perustuslakivaliokunnassa on 17 jäsentä, mutta sen ratkaisuun vaikutti olennaisesti kansanedustaja Kimmo Sasi.  Sasi vastusti tupakoitsijan ”holhoamista” sekä perustuslakivaliokunnassa että eduskunnan täysistunnossa.  Sasi on muuten järkevä mies, mutta tässä hän oli aiheuttamassa vahinkoa sekä lasten terveydelle että veronmaksajille.  Tupakkatautien hoitaminen tulee kalliiksi.

Uusi esitys tupakkalain kiristämiseksi annetaan kuluvan vuoden syksyllä.  Mikäli Kimmo Sasi on yhä perustuslakivaliokunnan jäsen (tai sosiaali- ja terveysministeri!), Sasi luultavasti torjuu jälleen tämän lastensuojelupyrkimyksen.


II Hovioikeudenneuvokset Tapio Vanamo, Anja Antila ja Esa Hakala

Lasten sairastumiseen pääsivät kerran urallaan vaikuttamaan myös hovioikeudenneuvokset Tapio Vanamo, Anja Antila ja Esa Hakala.  Tämä tapahtui 31.5.2010, kun nämä kolme antoivat väärän tuomion kevytsavukejutussa Ninja S. vastaan Amer-Tupakka Oy ja British American Tobacco Finland Oy.

Ninja S. oli alkanut tupakoida 12-vuotiaana tyttönä vuonna 1968, hän oli tullut täysi-ikäiseksi vuonna 1976 ja jatkanut polttamista, kunnes hänessä vuonna 2003 todettiin keuhkosyöpä ja keuhkoahtauma.  S:n vahingot johtuivat 35 vuoden tupakoinnista. 

Alaikäisenä S poltti 8 vuotta, ikävuodet 12 – 20.  Tänä aikana hänen elimistölleen aiheutui korjaamattomia vahinkoja.  Todistajina kuullut suomalaiset lääkärit, esimerkiksi keuhkotautiopin professori Pentti Tukiainen, kertoivat, että tupakointi alle 20-vuotiaana on erityisen vaarallista, koska se estää lasten keuhkoja koskaan kehittymästä aikuisen tasolle.  Tällä oli ollut olennainen merkitys erityisesti S:n keuhkoahtaumataudin kehittymisessä.  Ajallisesti 8 vuotta 35 vuodesta on 22 %, mutta S:n sairauksista lapsena polttaminen aiheutti enemmän, ehkä 25 – 30 %. 

Tällä perusteella S:n vahingonkorvausvaatimuksesta olisi pitänyt hyväksyä ainakin 25 – 30 %.  Tämä aiheutti ongelmia hovioikeudenneuvoksille Vanamo, Antila ja Hakala: nämä kolme tyyppiä halusivat näet hylätä kanteen kokonaisuudessaan.  Tupakoitsijan tietoinen riski ei oikein soveltunut, kun alaikäinen lapsi ei voi sitovasti luopua terveytensä suojasta.  Vanamo, Antila ja Hakala kiersivät ”tietoista riskiä” kuin kissa kuumaa puuroa ja pitkien pähkäilyjen jälkeen päätyivät seuraavaan tulokseen:

”Vaikka S:n tiedot savukkeiden aiheuttamista terveysvaaroista ovat olleet puutteelliset hänen aloittaessaan lapsena tupakoinnin, hän on jatkanut tupakointia aikuistuttuaan ja tultuaan tarkemmin tietoiseksi savukkeiden terveysvaaroista muun aikuisväestön tavoin. Sen vuoksi Amer ja BAT Finland, vaikka ne ovat laiminlyöneet erityisen varoitusvelvollisuutensa lapsiin ja alaikäisiin nähden tupakoinnin terveysvaaroista, eivät ole vastuussa niistä vahingoista, jotka S:lle myöhemmin pitkäaikaisen tupakoinnin seurauksena ovat aiheutuneet. Asiassa ei myöskään ole näytetty, että S:n vahingot olisivat johtuneet joitakin vuosia jatkuneesta tupakoinnista lapsena.

Vanamo, Antila ja Hakala selvisivät S:n aikuisiästä eli vuosista 1976 – 2003 toteamalla, että hän oli jatkanut tupakointia aikuisena.  Tämä käsitti kuitenkin vain 27 vuotta.  Mutta miten eliminoitaisiin vuodet 1968 – 1976?  Keinoksi jäi vain tämä:

”Asiassa ei myöskään ole näytetty, että S:n vahingot olisivat johtuneet joitakin vuosia jatkuneesta tupakoinnista lapsena.

Tuomio oli sinänsä johdonmukainen: jos lapsena tupakoiminen ei aiheuttanut Ninja S:lle mitään vahinkoa, vahingonkorvaustakaan ei tarvinnut tuomita tältä ajalta.  Tuomio oli kuitenkin väärä, ja Vanamo, Antila ja Hakala tekivät sen vastoin parempaa tietoaan.  Vanamo, Antila ja Hakala tekivät tahallista vääryyttä ja rikkoivat tuomarinvalansa.  Oikeudenkäynnissä oli esitetty kumoamaton lääketieteellinen näyttö siitä, että tupakointi vahingoittaa lapsia, ja Vanamo, Antila ja Hakala tunsivat tämän asian yleistietojensa nojalla jo ennen oikeudenkäyntiä.

Hovioikeudenneuvokset tekivät vääryyttä Ninja S:lle ja aiheuttivat vahinkoa kansanterveydelle ja veronmaksajille.  Oikeaa tuomiota olisi voitu käyttää taistelussa tupakkaa vastaan.  Se olisi antanut pohjan ryhmäkanteille, se olisi ehkäissyt savukkeiden markkinointia lapsille, se olisi ollut perustana lainsäädännön tiukentamiselle ja se olisi lisännyt yleisön tietoisuutta tupakan haitallisuudesta lapsille.

Vanamo, Antila ja Hakala eivät ole yhteiskunnan vaikuttajayksilöitä, vaan pikku virkamiehiä, jotka pääsivät kerran urallaan käyttämään merkittävää valtaa.  Rikoslain mukaan he syyllistyivät törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen, josta seuraukseksi on säädetty vankeutta ja virasta erottaminen.  Heitä ei kuitenkaan ole tuomittu mistään eikä tulla tuomitsemaan.  Tuomareita valvoo oikeuskansleri, joka noudattaa näissä asioissa täydellistä syyttämättömyysperiaatetta.  Tapio Vanamo, Anja Antila ja Esa Hakala voivat siten liikkua ja oleskella vapaasti kunniallisten ihmisten joukossa, ja muut joutuvat hengittämään heidän kanssaan samaa ilmaa.


III  Matkalla kohti tupakan poistumista

Kun tupakkalakia uudistettiin vuonna 2010, tavoitteeksi asetettiin tupakan katoaminen vuoteen 2040 mennessä.  Tätä tavoitetta ajamassa on laaja rintama kansanterveysjärjestöjä, lääkärikuntaa, poliitikkoja ja yksityisiä kansalaisia.  Vastapuolella on joitakin ihmisiä, jotka hidastavat kehitystä.  Jos tällainen ihminen on vaikutusvaltaisessa asemassa, hän voi saada aikaan suurta vahinkoa.  Kimmo Sasi on yksi tällaisista vaikuttajista.  Eduskunnan yleiskeskustelussa 15.6.2010 Sasi sanoi:

Totalitaarisessa yhteiskunnassa parlamentti määrää, mitä ihmiset tekevät, asetetaan kohtuuttomia rajoituksia, mutta läntisessä demokratiassa on tiettyjä vapauspiirin alueita.”

Toivottavasti Sasi, jonka ura jatkunee vielä pitkään, ottaa uuteen pohdintaan suhteensa tupakkakysymykseen ja totalitarismiin.