torstai 13. marraskuuta 2014

TUOMIO KOIRAN RÄÄKKÄÄMISESTÄ

I  TAPAHTUMAT  RAAHESSA  HEINÄKUUSSA  2011

Rovaniemen hovioikeus tuomitsi 5.11.2014 raahelaisen Mika A:n viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä eläinsuojelurikoksesta.  Rikoksen kohteena oli Riikka B:n omistama koira.

Mika ja Riikka asuivat yhdessä Raahen keskustassa.  Mikalla oli rottweiler-uros Rocky ja Riikalla skotlanninpaimenkoira Fanni, 4-vuotias narttu.  Riikan mukaan Mika piti Fannia säälittävänä ja tarpeettomana oliona.  Torstaina 14.7.2011 iltapäivällä Mika lähti käyttämään koiria ulkona.  Riikka näki parvekkeelta, miten Mika otti Fannin syliinsä.  Kun Fanni alkoi ulista, Mika paiskasi tämän maahan niin, että tältä meni toinen lonkka sijoiltaan.  Kotona Fanni ei kyennyt liikkumaan, ja Riikka lähti viemään sitä eläinlääkäriin.  Rappukäytävässä Riikka näki useita Fannista lähteneitä karvatuppoja.  Eläinlääkäri antoi koiralle kipulääkettä ja sanoi, että se pitäisi viedä röntgenkuvattavaksi.

Perjantaina 15.7. Riikka kävi Mikan kanssa Oulussa kuvauttamassa koiran.  Ilmeni, että oikean takajalan lonkka oli pois paikaltaan.  Riikka veisi Fannin lauantaina 16.7. Raahessa eläinlääkäriin, joka laittaisi lonkan paikoilleen.  Kun pariskunta saapui takaisin Raaheen, Riikka pyysi Mikaa kantamaan Fannin portaita ylös kotiin.  Pihalla Mika otti Fanni autosta, mutta kun tämä vingahti, hän paiskasi koiran maahan, löi ja potki sitä, piti välillä kuonosta kiinni, raahasi niskasta roikottamalla talon seinustalle ja jätti siihen.  Eläinlääkäri totesi, että Fannin molemmat lonkat olivat sijoiltaan ja että Fannin selkärangassa oli murtumia.  Koira oli pakko lopettaa.  


II  ELÄINRÄÄKKÄYSTÄ  KOSKEVA  LAINSÄÄDÄNTÖ

Eläinrääkkäystä ja eläinsuojelurikoksia koskevan sääntelyn kehitys kuvaa osaltaan yhteiskunnan arvojen yleistä kehitystä.  Kun rikoslaki säädettiin vuonna 1889, eläinrääkkäyksestä oli laissa seuraava säännös:

”Joka on eläintä kohtaan osottanut julmuutta, olkoonpa rikos tahallinen taikka törkeästä tuottamuksesta aiheutunut, rangaistakoon sakolla tahi vankeudella korkeintaan kuudeksi kuukaudeksi.
Jos se tehdään toisen vahingoittamisen tarkoituksessa taikka jos asianhaarat muuten ovat raskauttavat, olkoon rangaistus sakkoa taikka vankeutta korkeintaan kaksi vuotta.”

Tämän jälkeen lakiin on tullut suuri määrä yksityiskohtaisia säännöksiä eläinsuojelusta, mutta rikosoikeudellinen rangaistusmaksimi pysyi kahdessa vuodessa vankeutta aina vuoteen 2011 saakka. Rangaistussäännös oli lievä ja niin oli oikeuskäytäntökin.  Eläinsuojelurikoksista tuomittiin yleensä sakkoa, harvoin ehdollinen vankeusrangaistus ja erittäin harvoin ehdoton.  Vuonna 2011 rikoslakiin lisättiin seuraava säännös:
                      ”Törkeä eläinsuojelurikos.  Jos eläinsuojelurikoksessa
1)      rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla,
2)      rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä tai
3)      tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä eläinsuojelurikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”

III  KÄRÄJÄOIKEUDEN  JA  HOVIOIKEUDEN  RATKAISUT

Ylivieska-Raahen käräjäoikeus tuomitsi 4.6.2013 Mika A:n viiden kuukauden vankeusrangaistukseen, jonka sijasta oli suoritettava yhdyskuntapalvelua 140 tuntia.  Edelleen Mika tuomittiin eläintenpitokieltoon neljäksi vuodeksi eli 4.6.2017 asti ja hänet velvoitettiin suorittamaan Riikka B:lle vahingonkorvauksena lopetetusta koirasta 500 euroa, koiran hoitokuluista 460 euroa sekä asian hoitamisesta aiheutuneista kuluista 100 euroa.

Rovaniemen hovioikeus päätyi 5.11.2014 samaan tulokseen kuin käräjäoikeus, mutta Mika A:n rangaistukseksi tuomittiin viisi kuukautta vankeutta ehdollisena.  Hovioikeus totesi, että Mika A:n koiraan kohdistamat teot olivat olleet erityisen julmia.  Kun menettely oli ollut toistuvaa ja se oli kohdistunut puolustuskyvyttömään eläimeen, rikosta oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä.

Rikos oli törkeä, mutta rangaistus lievä.  Mika A:n saama viisi kuukautta vankeutta oli yhteisrangaistus, jonka perustana törkeän eläinsuojelurikoksen ohella olivat törkeä rattijuopumus, liikenneturvallisuuden vaarantaminen ja pahoinpitely.  Eläinrääkkäyksen osuus voisi siten olla neljä kuukautta eli rangaistusasteikon minimi.

Eläinsuojelurikos voidaan toteuttaa joko aktiivisella tai passiivisella menettelyllä.  Aktiivista on esimerkiksi pahoinpitely tai liika rasittaminen, passiivista taas eläimen jättäminen vaille tarpeellista hoitoa tai ravintoa.  Yleensä kai pahoinpitely osoittaa suurempaa rikollista tahtoa kuin eläimen laiminlyönti.  Lisäksi on otettava huomioon, että Mika A:n kohteena oli kotona asuva, luonteeltaan kiltti lemmikkikoira.  Tuomio olisi voinut olla ankarampi, esimerkiksi yksi vuosi vankeutta ehdollisena.

Eläintenpitokieltoa tuomittiin neljä vuotta.  Rikoslain mukaan eläintenpitokielto voidaan määrätä vähintään yhden vuoden määräajaksi tai pysyväksi; pysyväksi kielto voidaan tuomita nimenomaan törkeän eläinsuojelurikoksen nojalla.  Tämäkin seuraamus olisi voinut olla ankarampi, vaikka kahdeksan vuotta.

Tämä eläinsuojelurikos tapahtui Pohjois-Suomessa ja tuomio annettiin maan pohjoisimmassa hovioikeudessa.  On mahdollista, että rangaistus olisi ollut ankarampi esimerkiksi Helsingissä, jossa lemmikkikoiria pidetään usein miltei perheenjäseninä.  Myös tuomareiden tunteet voivat vaikuttaa tällaisissa asioissa.  Mikäli tuomareiksi sattuisi koiraihmisiä, se voisi kiristää laintulkintaa.  Minä luen itseni koiraihmiseksi, ja se ehkä näkyy edellä olevassa juridiikassa.

perjantai 7. marraskuuta 2014

SÄHKÖTUPAKKA EI OLE KARKKI

HS:ssa oli 4.11. artikkeli ”Sähkötupakka ei ole karkki”.  Otsikon yllä oli kysymys: ”Kenen on vastuu?”  Joku vähittäiskauppias oli myynyt 14-vuotiaalle lapselle sähkötupakkalaitteen ja siihen vaniljan makuista nestettä.  Artikkelissa haastatellun asiantuntijan mukaan tällainen nikotiinitonkin neste saattaa sisältää glyserolia, propyleeniglykolia, syöpää aiheuttavia aineita ja metallihiukkasia.  Artikkelissa kerrotaan vielä, ettei näitä tuotteita säännellä laissa millään tavoin.  Tämä koskee kaikkia makuaineita, kuten suklaata, melonia, omenaa, kirsikkaa ja mentholia, vaikka nämä aineet ovat keuhkojen kautta nautittuina luultavasti haitallisia.

Ei ole varmaa, aiheuttavatko nämä ”makeiset” syöpää.  Täysi varmuus saataisiin vasta vuosikymmenien kuluttua; sitä ennen olisi puhuttava vain kasvavasta todennäköisyydestä.  Tässäkin vaiheessa, jolloin täysi näyttö puuttuu, makeistupakkaan voisivat jo soveltua eräät rikostunnusmerkistöt.  Kyseeseen voisivat tulla rikoslain 44 luvun 1 §:ssä säädetty terveysrikos, rikoslain 21 luvun 13 §:n mukainen vaaran aiheuttaminen, rikoslain 34 luvun 4 §:n mukainen terveyden vaarantaminen tai jopa rikoslain 34 luvun 5 §:n mukainen törkeä terveyden vaarantaminen.  Näiden rikosten rangaistusskaala lähtee sakoista ja päätyy 2 – 10 vuoden vankeuteen.  Syöpävaarallisen aineen kauppaaminen haitattomana voi merkitä erittäin vakavaa rikosta varsinkin silloin, kun kohteena on lapsi.

Tämä koskee siis nikotiinittomia tuotteita.  Nikotiinia sisältävät sähkösavukkeet tiedetään jo nykylääketieteessä varmuudella hengenvaarallisiksi.

lauantai 1. marraskuuta 2014

MIES KOMPASTUI KISSAAN JA TÖRMÄSI VEITSEEN

Korkein oikeus ratkaisi 27.10.14 jutun, jossa avovaimo Riinaa syytettiin avomiehensä Samin tapon yrityksestä.  Syyttäjän mukaan Riina oli lyönyt Samia veitsellä rintaan, kun taas KKO:n mukaan Sami oli törmännyt Riinan kädessä olleeseen veitseen.

Tapaus tuo mieleen muistoja kaukaa 1970-luvulta, jolloin ajoin eräässä kihlakunnanoikeudessa asianomistajan puolesta samantapaista juttua.  Syytetty sanoi, että uhri oli syöksynyt kaksi kertaa peräkkäin syytetyn kädessä sojottavaan veitseen.  Lautamiehet pidättelivät naurua, vaikka asia oli vakava.  Tuomio tuli törkeästä pahoinpitelystä: vankeutta kolme vuotta kuusi kuukautta.

Avopuolisot Riina ja Sami asustivat Oulun kaupungissa.  Lauantaina 4.12.2012 Riina oli ravintolassa juhlimassa työkaveriensa kanssa ja palasi kotiin sunnuntain puolella tukevassa humalatilassa.  Hän herätti Samin ja pariskunnan välille syttyi kiivas riita.  Riitelijöinä puolisot eivät olleet tasavertaisia: Riina 157-senttinen hento nainen, Sami paljon isompi budolajeja harrastava mies.  Kello 04.00:n tienoilla Riina haki keittiöstä sahalaitaisen leikkuuveitsen, joka aiheutti Samin rintakehään viisi senttimetriä syvän vaakasuoran haavan.  Sami soitti hätäkeskukseen ja vajosi sen jälkeen lattiaan.  Riina auttoi hänet ylös ja saattoi alaovelle ambulanssia vastaan.  Päivystyksessä Sami leikattiin, vioittunut valtimo suljettiin ja rintaontelosta poistettiin puoli litraa verta.  Lääkärinlausunnon mukaan veitsenpisto oli aiheuttanut Samille välittömän hengenvaaran.

Lääkärille ja sairaanhoitajalle Sami kertoi kompastuneensa kissaan ja kaatuneensa kädessään olleeseen veitseen.  Tämä kissatarina kuulostaa jollain tavalla mukavalta.  Olen kuullut sen ennenkin, mutta en muista, oliko se jossakin oikeusjutussa vai ehkä elokuvassa.  Oliko pariskunnalla todellakin kissa?  Miten kissan kävi?  Tämä ei käy ilmi oikeudenkäyntiaineistosta, ikävä kyllä.  Mutta kokenut sairaalahenkilökunta ei uskonut kissaan, vaan ilmoitti asian poliisille.

Aamulla kello 09.00 Riina kävi sairaalassa ja sai kuulla Samilta kissaselityksen.  Riinakaan ei uskonut kissaan ja kehotti Samia muuttamaan tarinaa.  Tästä eteenpäin Sami sanoikin törmänneensä Riinan pitämään veitseen.

Kello 10.00 alkaneessa poliisikuulustelussa Riina kertoi, että häneltä oli katkennut filmi jo ravintolassa ja ettei hän muistanut mitään yön tapahtumista.  Poliisille Riina sanoi: ”Uskon, että minä olen raivon vallassa riitelymme seurauksena puukottanut Samia asunnossamme”.

Oulun käräjäoikeudessa syyttäjä vaati Riinalle rangaistusta ensisijaisesti tapon yrityksestä, toissijaisesti törkeästä pahoinpitelystä ja viimesijaisesti törkeästä vammatuottamuksesta.  Riina ja Sami saapuivat käräjäoikeuteen käsi kädessä ja sulassa sovussa.  Käräjäoikeus katsoi Riinan syyllistyneen vain huolimattomuuteen ja tuomitsi 24.5.2012 Riinan törkeästä vammantuottamuksesta neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, ”kun ei voitu sulkea pois sitä tapahtumainkulkua, että Riina oli pitänyt teräasetta kädessään ja Sami oli suuttuneena noussut vauhdikkaasti sängyn reunalta, jolloin veitsi oli tunkeutunut Samin rintakehän läpi”.

Rovaniemen hovioikeus tuomitsi 17.5.2013 Riinan tapon yrityksestä kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.  

Korkein oikeus ratkaisi asian 27.10.2014 äänin 3 – 2: enemmistö oli samaa mieltä kuin käräjäoikeus, vähemmistö samaa mieltä kuin hovioikeus.  Näin ollen Riina selvisi vain neljän kuukauden ehdollisella tuomiolla.

KKO:n enemmistö kirjoitti tuomioon laajat ja yksityiskohtaiset perustelut, vähemmistö hieman lyhyemmät.  Enemmistön ratkaisu päättyi näin:

”47. Korkein oikeus toteaa syyttäjän ensisijaisen ja toissijaisen syytteen hyväksymisen edellyttävän, ettei asiassa jää varteenotettavaa epäilyä Riina A:n syyllistymisestä tapon yritykseen tai törkeään pahoinpitelyyn. Sami B:n kertomuksen uskottavuutta edellä kerrotuin tavoin arvioituaan Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään esitetystä näytöstä, että Sami B:n kertoma tapahtumainkulku on varteenotettava vaihtoehto syytteen mukaiselle tapahtumainkululle. Näin ollen Riina A:n syyllistymisestä tahalliseen rikokseen jää varteenotettava epäily ja tahallista rikosta koskevat syytteet on hylättävä.

Tämä oli siis kolmen oikeusneuvoksen ratkaisu.  Vähemmistöön jääneet kaksi oikeusneuvosta totesivat: ”Katsomme, ettei veitsellä lyönnistä jää varteenotettavaa epäilyä.”

Enemmistön seikkaperäiset perustelut ovat älykkäiden ihmisten vilpitöntä pohdiskelua, mutta enpä minä allekirjoittaisi niitä.  Mitenkähän asiassa olisi käynyt, jos Sami olisi pitänyt kiinni siitä, että se oli se pahuksen katti?  Tuomareiden arvioitavana olisi silloin ollut Samin kertomus kissasta ja Riinan täydellinen muistamattomuus.  Asiassa olisi kai jäänyt ”varteenotettava epäily” kissan osuudesta, joten Riina olisi selvinnyt täysin ilman rangaistusta.