lauantai 27. syyskuuta 2014

KORKEIMMAN OIKEUDEN TUOMIO KOLARIPAIKALTA HÄIPYMISESTÄ

Korkein oikeus on 24.9.2014 antanut ratkaisun liikennerikkomukseen syyllistyneen itsekriminointisuojasta (KKO 2014:67).  Autoilija A oli 17.4.2009 pysäköinyt henkilöautonsa niin kömpelösti, että se oli osunut toiseen autoon ja aiheuttanut siihen naarmuja.  A oli poistunut paikalta.  Hän tuli rikkoneeksi tieliikennelakia kahdella tavalla.  Tieliikennelain 3 §:ssä säädetään:

”Tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.”

Tieliikennelain 59 § puolestaan kuuluu:

”Liikenneonnettomuuteen osallisen tienkäyttäjän on toisen osallisen tai onnettomuudessa vahinkoa kärsineen vaatimuksesta ilmoitettava nimensä ja osoitteensa sekä annettava tietoja tapahtumasta.
Milloin onnettomuudessa on joku kuollut tai vaikeasti loukkaantunut, siihen osallisen on ilmoitettava siitä ensi tilassa poliisille.
Jos omaisuutta on vahingoittunut eikä paikalla ole ketään, joka voi ottaa vastaan tietoja ja selvityksiä, onnettomuuden osallisen on viipymättä ilmoitettava tapahtumasta vahinkoa kärsineelle tai poliisille.”

A:n henkilöllisyys selvisi todistajan avulla, ja syyttäjä vei asian tuomioistuimeen.  Helsingin käräjäoikeus tuomitsi 17.8.2010 A:lle tieliikennelain 3 §:n ja 59 §:n nojalla kahdesta eri liikennerikkomuksesta yhteensä 15 päiväsakkoa.  Helsingin hovioikeus sitä vastoin hylkäsi 12.9.2011 syytteen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä ja alensi rangaistuksen 10 päiväsakoksi.

Korkein oikeus antoi asiasta 24.9.2014 laajasti perustellun tuomion, joka päättyi näin:

”17. Ottaen huomioon lainkohdan tarkoitus ja ilmoitusvelvollisuuden sisältö onnettomuudesta ilmoittaminen olisi siten edellyttänyt sellaisten tietojen antamista, että A olisi itse asiassa joutunut samalla ilmiantamaan itsensä siitä liikennerikkomuksesta, johon hän oli syyllistynyt törmätessään autollaan toiseen autoon. Menettelemällä tieliikennelain 59 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla A olisi siten saattanut itsensä syytteen vaaraan. Hän ei myöskään ole voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ilmoituksen perusteella saatuja tietoja voitaisiin käyttää häntä vastaan mahdollisesti nostettavassa rikosoikeudenkäynnissä, kun laissa ei ole sellaisen menettelyn estävää säännöstä. Myöskään se seikka, että kysymyksessä olevan kaltaisesta liikennerikkomuksesta yleensä tuomitaan hyvin lievä rangaistus, ei ole peruste syrjäyttää itsekriminointisuojaa.

18. Edellä on jo päädytty katsomaan, että oikeus olla ilmiantamatta itseään rikoksesta on osa perustuslain 21 §:ssä taattua oikeusturvaa. Tässä tapauksessa käsillä ei ole ollut sellaisia Korkeimman oikeuden tuomion perustelujen kohdassa 13 tarkoitettuja seikkoja tai olosuhteita, joiden johdosta itsekriminointisuojan voitaisiin perustellusti katsoa kaventuvan tai väistyvän jonkin sitä tärkeämpänä pidettävän oikeuden turvaamiseksi. Siten oikeus olla ilmiantamatta itseään on peruste vapauttaa A siitä rikosoikeudellisesta vastuusta, joka on tieliikennelain avoimessa ja laaja-alaisessa 103 §:ssä säädetty myös lain 59 §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta. A:n menettelyä ei näin ollen voida lukea hänen syykseen rikoksena.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Juha Häyhä, Ilkka Rautio, Jorma Rudanko ja Jarmo Littunen. Esittelijä Kari Vesanen.”

Oli arvattavissa, että tällainen ratkaisu saa aikaan kansalaisten mielenpurkauksia.  Sosiaalisessa mediassa on jo sanottu:
”Korkein oikeus on ihan samalla linjalla kuin kaikki muukin tässä yhteiskunnassa.  Kaikilla tuntuu olevan pelkästään oikeuksia. Velvollisuudet ja vastuunkanto tuntuvat olevan menneen talven lumia.”
”Epärehellisyyteen ja selkärangattomuuteen ei pitäisi kannustaa. Päinvastoin, yhteiskunnan tulisi kannustaa selkärankaiseen rehellisyyteen.  Jos meillä ei ole moraalia ja eettisyyttä, tarvitsemme poliisivaltion. Joka ei sekään toimi, jos lakien ja hyvien tapojen valvojilta itseltäänkin puuttuu rehellisyys ja selkäranka.”
”Täysin moraalitonta, jos vahingontekijä ei ole ilmoittautumisvelvollinen.  Kyllä
minun oikeusvaltioni koki taas melkoisen arvonalennuksen.”

”Hieman varomaton linjaus Korkeimmalta Oikeudelta näin täysin lainkäytön maallikon mielestä ! Tuohan antaa signaalia että voi paeta esim. yliajopaikalta !”

Korkeimman oikeuden ratkaisu on sinänsä ammattitaitoista työtä ja huolellisesti perusteltu.  KKO olisi kuitenkin voinut paremmin varoa antamasta kansalaisille väärää viestiä.  KKO:n mukaan vahingonaiheuttaja vapautuu tässä tapauksessa (vain) rikosoikeudellisesta vastuusta.  Tässähän asia on sanottu, mutta perusteluja olisi ehkä voitu laajentaa ottamalla mukaan pohdiskelua yleisistä kansalaisvelvollisuuksista, moraalista ja rehellisyydestä.  Oikeusjärjestyksessä tällaista menettelyä ei pidetä täysin sallittuna, vaikka ei seuraa rikosvastuuta.  

Voidaan ajatella, että kolaripaikalta luikahtamisesta seuraisi jonkinlainen siviilioikeudellinen vastuu.  Kolhitun auton omistaja voisi panna läheiseen lyhtypylvääseen ilmoituksen, jossa lupaa kohtuullisen palkkion sille, joka ilmoittaa tekijän henkilöllisyyden.  Tämän jälkeen luikahtaja voitaisiin kai velvoittaa korvaamaan autonomistajalle selvityskulut ja palkkion määrä.  Ei tämä taida olla kovin hyvä esimerkki, mutta se ehkä selventää sitä, että vastuuvapaus koskee pelkästään rikosvastuuta.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

ANNELI AUER

I  PEKKA  LEHDON  DOKUMENTTI

Viime keskiviikkona 17.9.esitettiin medialle elokuvateatteri Andorrassa Pekka Lehdon dokumentti ”Ulvilan murhamysteeri”.  Dokumentti on sikäli erikoinen, että se koskee keskeneräistä oikeudenkäyntiä.  Jukka S. Lahti puukotettiin 1.12.2006 kuoliaaksi kotonaan Ulvilassa.  Hänen leskensä Anneli Auer tuomittiin Satakunnan käräjäoikeudessa 12.11.2010 äänin 2 – 1 murhasta elinkaudeksi vankeuteen, Vaasan hovioikeus vapautti Auerin 1.7.2011 yksimielisesti, korkein oikeus palautti 19.10.2012 jutun käräjäoikeuteen, Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi 12.12.2013 Auerin murhasta elinkautiseen jälleen äänin 2 - 1, asia on 1.9.14 lähtien jälleen Vaasan hovioikeudessa.  Pekka Lehto tehnee dokumenttiinsa jatko-osan, kun oikeudenkäynti vihdoin on saatu päätökseen. 

Yksi dokumentin pääesiintyjistä on Anneli Auer, jota ei ole tätä ennen juurikaan kuultu julkisuudessa.  Lehto ei anna oikeuslaitokselle hyvää arvosanaa tässä asiassa.  Oikeudenkäynnissä on ollut erinäisiä mutkia ja harhapolkuja, sivuraiteita ja turhuuksia, joihin on poltettu runsain mitoin veronmaksajien rahaa. 


II  HÄTÄKESKUSPUHELU  1.12.2006

Näytön arvioinnissa on keskeinen merkitys Anneli Aueriin puhelulla hätäkeskukseen.  Puhelu alkoi yöllä 1.12.2006 kello 2.43,22 ja kesti 4 minuuttia 18 sekuntia.  Dokumentissa kuultiin selkeänä ja kovaäänisenä hätäkeskuspuhelun nauhoitus.  Litteroituna puhelu meni näin:

Häke: Hätäkeskus.

Auer: Tääl o joku tappaja. Tulkaa nopeesti.
Häke: Mi, mikä.
Auer: Joku tuli ikkunast sisää.
Häke: Rauhotu, mikä paikkakunta?
Auer: ööh...Ulvila.
Häke: Ulvila, jooh.
Auer: (sanoo osoitteen)
Häke: Anteeks mikä?
Auer: (Sanoo tien)
Häke: Joo-o.
Auer: (sanoo numeron)
Häke: Onks tää omakotitalo?
Auer: On. 
Häke. Mitä siellä nyt tapahtuu?
Auer: Joku tuli ikkunast sisää ja hakkaa puukol mun miestäni. Muaki on hakattu.
Häke: Joku hakkaa puukolla.
Auer: Kyllä. Heti.
Häke: Kuka siel hakkaa puukolla, tunneksä sitä?
Auer: E-Ei se o pimeetä. Ma juoksi puhelimee ku ma pääsin. Löi muaki, tulee näköjää verta.
Häke: Joo.
Auer: Hei nopeesti.
Häke: Joo, laitan apua. Onks teillä monta siellä?
Auer: Meil o myös neljä lasta täällä.
Häke: Neljä lasta.
Auer: Kyllä.
Häke: Jaaha, odota hetki, mä meen hetkeks pois linjalta. älä sulje puhelinta, älä me pois.
Auer: En.  Nopeesti.  Kuuleksa ku mun mieheni huutaa?
Auer: Meni, lähtikse mies jo?
Auer: Onks joku tulossa jo?
Auer: Hei mun täytyy ny (huutaa lastaan). 
Lapsi: Niih.
Auer: Tuuksä tänne puhelimee?  Mä meen kattoo tonne. 
Lapsi: Mitä mä sanon?
Auer: Mä soitan poliisil, siel pyydettii et... Lähtisekse jo?
Auer: (Sanoo joko "mitäkö" tai "pitääkö")(huutaa raivokkaasti)
Auer: (_uole) (2-tavuinen sana, päällekkäin miehen valituksen kanssa 
Auer: Tuleeksielt kettää?
Lapsi: Hei, onksiel joku, tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti.

Lapsi: Iskä, älä kuole.
Auer: Hei, lopeta (huutaa todella raivokkaasti)  
Häke: Joo haloo.
Lapsi: Nii tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti, jooko.
Häke: Joo, sinne on apu jo tulossa. Osaakko sä, onks siel joku aikuinen paikalla nytte? 
Lapsi: Äiti.
Häke: Voisko äiti puhuu? 
Lapsi: Äiti tuu.
Lapsi: Nyt siel puhutaa taas.
Auer: Onksielt tulos joku?
Häke: Joo, mä oon apuu hälyttäny. Mä voidaan nyt, mä vähän kyselen lisätietoja. Mikä on tilanne nyt, apu on koko ajan tulossa.
Auer: Joo. Mä en tiedä mikä tyyppi se o, se.
Auer: Hajotti meiän ton, se takaovi, sil o mustat vaatteet. 
Häke: Joo, onks hän siel paikal viel?
Auer: Mä olen tääl, mä juoksin äske ulos, et mä meen sinne, se lähtee juoksee mun perää. Se meni takas ja se aikoo tapaa mun mieheni, se oli äske viel hengis.
Häke: Joo, missä se sun mies, mimmoses tilas se sun mies siel nyt on? 
Auer: Makaa siel lattial ja huus äske apua, nyt hiljeni. 
Häke: Sun mies hiljeni vai? 
Auer: Älä itke (lapsi) hei, siel.
Häke: Joo, sinne on apu koko ajan tulossa, onks sun mies nyt iha tiedottomana makaa vai?
Auer: Emmä tiedä, mä en oo, keittiös, mä en. Meneks mä kattomaa? 
Häke: Joo, mut missäs se tekijä nyt on, missä se tekijä täl hetkel on? 
Auer: No todennäkösest siel ellei lähteny ulos jo, mei makuuhuoneessa siis. 
Häke: Lähti ulos jo vai? 
Auer: En tiedä, siel hiljeni.
Häke: Jaaha.
Auer: (kysyy lapselta) Oliks se viel siel?
Lapsi: Joo, se lähti.
Auer: Se lähti jo vai?
Häke: Sano vähä tuntomerkkejä, mä voin sanoo poliisille, mustat vaatteet ja mitä muuta?
Auer: Mustat vaatteet, siin oli joku,sanotaa et vähintää 180 senttiä pitkä vähä, aika tukeva.
Häke: Joo.
Auer: Semmoset niinku mustat vaatteet, semmoset, ettei naamaa kokonaa näkyny. Iha vieraan näköne mulle.
Häke: Iha vieras.
Auer: Jooh  Hei tulkaa nopeesti. 
Häke: Joo, poliisi soittaa sul, me voidaan lopettaa  sitte. 
Auer: Onks tänne joku ambulanssi tulossa kans?
Häke: On ambulanssi on kans tulossa ja poliisi, mut me voidaan lopettaa ni poliisi soittaa. 
Auer: Joo.
Häke: Täst tavottaa täst sun numerosta, mistä sä soitat nyt. Me voidaan lopettaa, poliisi soittaa.
Auer: Joo. Selvä.
Häke: Joo, hei. 
Auer: Heihei. 
Tallennus päättyy: ”Naks”.

Nämä sanat erottuvat äänitteestä.  Lisäksi siitä kuuluu Jukka S. Lahden valitusta, kolahduksia ja vaikeasti tulkittavia ääniä. 

Hätäkeskuspuhelu muodostaa tärkeän osan näytöstä.  Se on sanasta sanaan alkuperäinen ja ensi käden tietoa.  Henkilötodistajilla ei voi olla tässä kovin suurta merkitystä, sillä heitä kuullaan nyt jo viidettä kertaa: ensin poliisin esitutkinnassa, sitten Satakunnan käräjäoikeudessa, Vaasan hovioikeudessa, Satakunnan käräjäoikeudessa ja nyt taas Vaasan hovioikeudessa.

Syyttäjien mukaan puhelu tukee Auerin syyllisyyttä, koska siitä ei kuulu mitään ääniä ulkopuolisesta tekijästä.  Tämä pitää paikkansa.  On todennäköistä, että ulkopuolisesta puukottajasta kuuluisi nauhalla jotakin, jos sellainen henkilö oli paikalla.  Puolustus kiistää tämän.  On mahdollista, ettei tekijästä ole lähtenyt erotettavia ja yksilöitäviä ääniä.  On sekin tietysti mahdollista.

Miten tämä ratkaistaan?  Tähän mennessä tuomiot ovat menneet 2 – 1 (Satakunnan käräjäoikeus), 0 – 3 (Vaasan hovioikeus) ja 2 – 1 (Satakunnan käräjäoikeus).  Viisi eri tuomaria on harkinnut asiaa, ja puolustus johtaa 4 – 5.  Jos tuomio tehtäisiin pelkän hätäkeskuspuhelun nojalla, syyte olisi nähdäkseni hylättävä.

maanantai 15. syyskuuta 2014

MAAILMANHISTORIAA SUOMALAISELLA TERASSILLA

Eilen 14.9.2014 tapasin ravintola Sea Horsen terassilla amerikkalaisen pariskunnan, joka asuu Alaskassa.  Ilmoitin tietäväni, että Yhdysvallat osti Alaskan Venäjältä vuonna 1867.  Jenkit sanoivat hymyillen Venäjän katuvan kauppaa, kun hintakin oli aivan mitätön.  Totesin, että Vladimir Putin luultavasti pitää kauppaa huonona ja haluaa palauttaa Alaskan Venäjän omistukseen.  Pariskunta nauroi, mutta menee varmuuden vuoksi kertomaan tämän Obamalle kotona Amerikassa.

Mitähän tästä seuraa?