tiistai 22. heinäkuuta 2014

TUPAKKAYHTIÖ MAKSAJAKSI YHDYSVALLOISSA - EI SUOMESSA

Floridassa piirituomioistuin määräsi 19.7.2014 tupakkayhtiö R.J.Reynoldsin maksamaan 17,4 miljardin euron määrän keuhkosyöpään kuolleen miehen leskelle.  Mies oli aloittanut tupakoinnin 16-vuotiaana ja kuollut 36-vuotiaana vuonna 1996.  Yhdysvalloissa voidaan erittäin moitittavasti menetellyt liikeyritys tuomita rangaistuskorvauksiin eli punitatiivisiin korvauksiin, jotta kyseinen menettely ehkäistäisiin tulevaisuudessa.  Sen lisäksi vastaajayhtiöt voidaan tuomita maksamaan varsinaista vahingonkorvausta; Floridan jutussa tällaista normaalia korvausta tuomittiin 10 miljoonan euron määrä.

Suomen oikeudessa ei tunneta rangaistuksenluonteisia vahingonkorvauksia.  Lisäksi on meille vieras ajatus, että rahat saa yksityishenkilö.  Meidän oikeuskäsityksemme mukaan tämän summan pitäisi mennä yhteiskunnalle korvaukseksi niistä ylettömistä kuluista, joita tupakkataudit ovat aiheuttaneet veronmaksajille.

R.J. Reynolds on toiminut myös Suomessa.  Sen savukemerkkejä ovat muun muassa Camel, Pall Mall ja Winston, jotka ovat tappaneet kymmeniä tuhansia suomalaisia.  Reynolds oli 1950-luvulta alkaen Rettig Oy:n lisenssinantaja, kunnes se vuonna 1995 osti Rettigin tupakkaliiketoiminnan ja alkoi myydä Suomessa tupakkaa omalla nimellään.  Vuodesta 1997 Reynolds on taas kaupannut tupakkaa lisenssinsaajien välityksellä.  Reynolds ja muut tupakkayhtiöt ansaitsisivat meillä saman kohtelun kuin Floridassa.  Tupakkayhtiöt ovat salanneet ja valehdelleet, markkinoineet savukkeita lapsille, sekoittaneet savukkeisiin nikotiiniriippuvuutta vahvistavia kemikaaleja ja lasten keuhkoputkia laajentavia aineita, huijanneet testilaitteita, vastustaneet tupakointirajoituksia jne.

Meillä tästä ei voitaisi tuomita rangaistuskorvausta, mutta kyllä yhteisösakkoa, koska tupakkayhtiöt ovat menettelyssään syyllistyneet muun muassa markkinointirikoksiin.  Yhteisösakon enimmäismäärä on 850 000 euroa, siis melko vähäinen summa.  Tuntuviin rahamääriin päästäisiin menettämisseuraamuksen eli konfiskaation nojalla.  Rikoslain mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty on tuomittava valtiolle menetetyksi.  Tupakan kauppaaminen on sinänsä sallittua, mutta laittomin keinoin hankitut ylimääräiset voitot pitäisi konfiskoida.  Tällä perusteilla tupakkayhtiöiltä voitaisiin periä suuri summa veronmaksajille kuuluvaa rahaa. 

Näin se asia menisi, jos lakia sovellettaisiin tupakkayhtiöitä kohtaan oikein.  Mutta ei sitä sovelleta.  Nämä yhtiöt tuovat maahan savukkeita, vievät voitot Yhdysvaltoihin ja Englantiin ja jättävät kulut Suomen veronmaksajille.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

SUODATINSAVUKKEET - KEVYTSAVUKKEET - SÄHKÖSAVUKKEET

Sähkösavukkeita kaupataan terveellisinä tuotteina: voit hengittää vaaratonta vesihöyryä, sähkösavukkeista ei erity vaarallista ympäristösavua.  Sähkösavukkeiden pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedetä, mutta monet puolueettomatkin lääketieteen edustajat ovat sitä mieltä, että nämä tuotteet ovat joko haitattomia tai ainakin selvästi vähemmän haitallisia kuin tavalliset savukkeet.  Tämä tuntuu johdonmukaiselta, koska käyttäjä ei saa sähkösavukkeista tervaa eikä häkää. 

On syytä katsoa tupakan historiaa.  Kun koululääketiede pääsi 1950-luvulla varmuuteen savukkeiden tappavuudesta, tupakkateollisuus kehitti vastavedoksi suodatinsavukkeet.  ”Luotettava vanusuodatin takaa teille puhtaat ja viileät savut.”  Lääkärikunta uskoi tähän, koska suodattimiin todella kertyi suuri määrä tupakan myrkkyjä.  Keuhkosyöpä tappoi kuitenkin myös suodatintupakoitsijoita ja 1960-luvun loppuun mennessä varmistui, etteivät suodattimet tuottaneet minkäänlaista terveyshyötyä.

1970-luvulla olivat vuorossa kevytsavukkeet eli savukkeet, joissa oli vähemmän tervaa ja häkää kuin vahvoissa savukkeissa.  Lääkärit ja terveysviranomaiset uskoivat tähänkin uutuuteen ja kannustivat tupakoitsijoita siirtymään kevytsavukkeisiin.  Polttokoneissa kevytsavukkeista erittyi vähemmän haitta-aineita kuin vahvoista.  Kokemus osoitti kuitenkin taas vähitellen, että kevytsavukkeet olivat yhtä tappavia kuin vahvatkin.  Kevytsavukkeiden markkinointi kiellettiin vuonna 2002.

Nyt 2010-luvulla on meneillään kolmas yritys, vaikka jo tiedetään, että sähkösavukkeiden höyry sisältää useita myrkkyjä: nikotiinia, formaldehydiä, nikkeliä, kromia, glyseriiniä, dietyleeniglykolia, propyleeniglykolia, nitrosamiineja ja akroleinia.  Sähkösavukkeiden kohderyhmänä ovat erityisesti nuoret.  Tämän vuoksi niiden nesteisiin on sekoitettu makuaineita: vaniljaa, suklaata, melonia, omenaa, kirsikkaa, mentholia ym.  Nämä ovat haitattomia aineita syötyinä, mutta keuhkojen kautta nautittuina luultavasti haitallisia.

Yhdysvalloissa asiantuntijat arvelevat, että sähkösavukkeiden kulutus nousee kymmenessä vuodessa ohi perinteisten savukkeiden.  Mikäli sähkösavukkeet joskus vuosina 2040 – 2050 osoittautuvat terveydelle haitallisiksi ja tappaviksi, ne ovat niin yleisessä käytössä, ettei niistä helpolla päästä eroon.  Sähkösavukkeet olisi kiellettävä jo nyt ennen vuosikymmenien ihmiskoetta.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

HUU-HAATA KÄRÄJÄTUOMAREILLE

Oikeussaleissa todistellaan kummallisia asioita.  Kun ajoin vuosina 2005 – 2010 kevytsavukkeisiin perustuvaa kannetta kahta tupakkayhtiötä vastaan, yhtiöiden nimeämänä suomalaisena lääkäritodistajana oli patologian professori Veli-Pekka Lehto.  Helsingin käräjäoikeudessa 16.5.2008 Lehtoa kuulusteltiin ensin aamupäivällä neljä tuntia ja sitten iltapäivällä kolme tuntia.  Lehto ei myöntänyt tupakan aiheuttavan keuhkosyöpää.

Aiheuttaako tupakka syöpää?  Onko tupakka keuhkosyövän tärkein syy?  Totuus tässä asiassa on yksinkertainen ja järjellä käsitettävä.  Syövän aiheuttaa se myrkyllinen savu, jota tupakoitsija vetää sisäänsä kymmeniä henkosia päivässä ja lukemattomia kertoja kolmen - neljänkymmenen vuoden aikana.

Tupakkateollisuuden lääketieteessä tämä on kiistetty muun muassa jonkinlaisen ”kielifilosofian” nojalla, ja niin teki myös professori Lehto.  Näin pyöritteli ja kiemurteli Lehto:

                      ”Mitä tarkoitetaan aiheuttamisella?”
                      ”Vastaus riippuu siitä, missä mielessä käytetään termiä syy.”

Vastakuulustelussa Lehto oli kova pala; hän ei häkeltynyt eikä antanut vähääkään periksi.  Minä sain käräjäsalissa seuraavia vastauksia:

” -  esimerkiksi tämmöistä käsitettä kuin syy ja kausaliteetti käytetään useassa merkityksessä -    - niin olisi hyvä päättää ensin, mitä sillä syyllä tarkoitetaan - - ”
                      ” -  sitä paitsi, jos mennään tuohon aiheuttamisterminologian ongelmallisuuteen - - ”

Otetaan vielä yksi lainaus vastakuulustelusta:

Aurejärvi:
”Tässä puhutaan syy-yhteydestä ja aiheuttamisesta moneen kertaan ja Suomen lääketieteen pätevimmät tutkijat ovat sen allekirjoittaneet.”

Lehto:
”Kyllä, mutta tietämättä oikeastaan, mitä se syy siinä tarkoittaa.”

Professori Veli-Pekka Lehto ei ollut mikään turha tyyppi ja hän ansaitsi tupakkayhtiöiltä saamansa rahat.  Turhia tyyppejä oikeussalissa olivat käräjätuomari Elina Haapasalo, käräjätuomari Pekka Päivänsalo ja käräjäviskaali Jani Surakka.  He eivät ymmärtäneet Lehdon ”tieteellisestä” todistajankertomuksesta yhtään mitään.  Arpa oli heittänyt kevytsavukejutun tuomareiksi nämä kolme, jotka eivät kuuluneet Helsingin käräjäoikeuden älylliseen kärkeen.  Heidän himmeään katseeseensa ei syttynyt oivalluksen valoa kertaakaan seitsemän tunnin todistelun aikana.  Elina Haapasalon, Pekka Päivänsalon ja Jani Surakan katseleminen tuotti kantajien asiamiehille sietämättömiä tuskia.

Käräjäsalin perällä istui kuusi oikeustieteen ylioppilasta, jotka seurasivat prosessia herpaantumattomalla mielenkiinnolla.  He eivät olleet tyhmyreitä.  Käsittelyn päätyttyä yksi kantajien juristeista, Jarmo Ellonen, kysyi ylioppilailta:

                       - No, miten tämä teidän mielestänne meni?

                       - Se riippuu siitä, mitä ”menemisellä” tarkoitetaan.

torstai 3. heinäkuuta 2014

SAVUKKEIDEN 100-VUOTISJUHLAVUOSI

HS:ssa 27.6. selostettiin sosiaali- ja terveysministeriön suunnittelemia tiukennuksia tupakkalakiin ja todettiin, että tähtäimenä on tupakan käytön loppuminen vuoteen Suomessa 2040 mennessä.  Artikkelin mukaan tupakka saapui Suomeen vuonna 1637; savuke, paperossi, alkoi kasvattaa suosiotaan 1850-luvulla. 

Savukkeet ja tupakointi ovat kuitenkin yleistyneet meillä vasta 1900-luvulla ja erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana.  Koko kansan päivittäisen tupakointitavan alkukohdaksi voidaan merkitä vuosi 1914, joten tupakkayhtiöt voisivat tänä vuonna juhlia 100 vuoden menestystarinaansa.

Tupakkana käytettiin 1600-luvulta 1900-luvulle nuuskaa, sikareita, käsin käärittyjä savukkeita, purutupakkaa ja piipputupakkaa, mutta näiden tuotteiden käyttö oli erittäin vähäistä ja kansanterveydelle lähes haitatonta.  Tehdasvalmisteiset savukkeet muuttivat tilanteen.  Ensimmäinen savukekone patentoitiin Yhdysvalloissa vuonna 1881 ja erinäisien kehittelyjen jälkeen useat tupakkayhtiöt ottivat sen käyttöön vuosisadan taitteeseen mennessä.  Suomeen koneita saatiin 1900-luvun alussa ja savukkeet ylittivät sen jälkeen suosiossa purutupakan.  Savukkeet olivat halpoja ja helppokäyttöisiä ja jo 1920-luvulla niiden polttaminen oli meillä erittäin yleistä.  Seuraamukset tästä alkoivat tulostua 1940-luvulla keuhkosyöpänä, keuhkoahtaumana, sydän- ja verisuonitauteina jne. 

Puhuttaessa vuoden 2040 savuttomasta Suomesta ei tavoitella utopiaa.  Suomi oli 100 vuotta sitten miltei savuton, joten savuton yhteiskunta on täysin mahdollinen.  Tätä seikkaa olisi syytä korostaa pohdittaessa etenemistä kohti tupakoinnin loppumista.